Sä kerrot, että sä välität. Mä luotan suhun. Sun sanasi lämmittää ja mä tunnen hetken olevani elossa. Mulla on kylmä ja mä tärisen, mutta sä annat mulle sun lapaset ja halaat. Kysyt, onko parempi nyt. Mä vastaan, että ei tietenkään ja naurahdan. Tottakai kun sä oot siinä. Mä tarvitsen sut lähemmäksi. Mä en halua päästää sun kädestä irti, mä en halua, että sä koskaan lähdet. Mä tiedän, ettet sä koskaan lähde, mutta silti.
Ja kun mä nojaan suo vasten järkyttävän kuumassa ruuhkabussissa, ja maha on oksentamisesta kipeä, mä mietin, että mahdatko sä tietää, kuinka paha olo mulla on aina kun mä en ole sun kanssa. Mahdatko sä tietää, kuinka pahasti mä olen vielä masennuksen kourissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos