Mun olisi pitänyt puhua sulle aikaisemmin.
Kiusaan itseäni. Annan harhojen tulla minuun kinni, kasvattaa siivet selkääni. Eivät ne ole pahoja, ne ovat ystäviä. Ne antavat minulle todellisuudentajun. Ei mun elämästä voi koskaan tulla kaunista. Ja vaikka mä tiedän sen, mä unelmoin tulevaisuudesta. Kauniista ruusupuskista takapihalla, hopeankimaltelevista lumihiutaleista kasvoilla, vaikka onkin vasta syksy, veden loiskumista ranta-aallokossa. Haaveilen mahdottomasta. Eivätkä toiveeni ole realistisia. Koska elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista. Se ei ole kauniita kuvia seinillä. Se ei ole iloisuutta, lämpimiä halauksia, onnistumisia. Se on vain pettymyksiä ja kauhua täynnä. Mä en saisi edes ajatella mitään kaunista. Koska sitä, sitä se elämä ei oikeasti ole.
Mutta minä en edes tiedä, miksi olen masentunut. Miksi mulla on koko ajan niin huono ja väsynyt olo. Miksi en voi olla tyytyväinen omaan elämääni. Mikä minussa on vikana? Jotain on pakko olla, enhän mä muuten olisi tällainen. Mielenvikainen.
Rystyset mustelmilla hakkaamisesta.
Uusia viiltoja jalassa.
Epävarmuus.
Onnettomuus.
Työpaikalta soitetaan mun perään, missä mä olen.
Mä juoksin lämpimään, missä minulla on oikeasti kylmä. Juoksin suojaan, missä oikeasti olen vain haamu. Juoksin karkuun elämää, todellisuutta. Minä en halua tätä. Milloin minä pyysin saada tulla elämään? Milloin minä olen muka halunnut olla täällä, kaikkien näkyvissä? En pysty elämään, koska en halua.
anna mulle mahdollisuus
anna mun aloittaa alusta
jos en saa lähteä pois
anna mun syntyä uudelleen
korjata virheet jotka tein
sano sulla on lupa unohtaa
sulla on lupa olla hyvä
sulla on mahdollisuus
elää tämä uudelleen
mä en aio pyytää toista kertaa koska tiedän
kaikille ei jaeta toisia mahdollisuuksia
olisin ainutlaatuinen
elänyt kaksi kertaa
toisen paremmin
mä olisin hyvä ihminen
lupaisin
mä en vain tahdo luovuttaa
Mutta minä en edes tiedä, miksi olen masentunut. Miksi mulla on koko ajan niin huono ja väsynyt olo. Miksi en voi olla tyytyväinen omaan elämääni. Mikä minussa on vikana? Jotain on pakko olla, enhän mä muuten olisi tällainen. Mielenvikainen.
Rystyset mustelmilla hakkaamisesta.
Uusia viiltoja jalassa.
Epävarmuus.
Onnettomuus.
Työpaikalta soitetaan mun perään, missä mä olen.
Mä juoksin lämpimään, missä minulla on oikeasti kylmä. Juoksin suojaan, missä oikeasti olen vain haamu. Juoksin karkuun elämää, todellisuutta. Minä en halua tätä. Milloin minä pyysin saada tulla elämään? Milloin minä olen muka halunnut olla täällä, kaikkien näkyvissä? En pysty elämään, koska en halua.
anna mulle mahdollisuus
anna mun aloittaa alusta
jos en saa lähteä pois
anna mun syntyä uudelleen
korjata virheet jotka tein
sano sulla on lupa unohtaa
sulla on lupa olla hyvä
sulla on mahdollisuus
elää tämä uudelleen
mä en aio pyytää toista kertaa koska tiedän
kaikille ei jaeta toisia mahdollisuuksia
olisin ainutlaatuinen
elänyt kaksi kertaa
toisen paremmin
mä olisin hyvä ihminen
lupaisin
mä en vain tahdo luovuttaa
Huh, niin tutun kuuloisia sanoja että nää vois olla suoraan mun ajatuksista napattu. pikkuinen, mä toivon että unohtaisit kaikki pahat ajatukset ja löytäisit onnen, sä kyllä ansaitset sen! ♥
VastaaPoistaVoi, kiitos! Mä todella yritän unohtaa ja etsiä tie onneen, en vain ole varma siitä. Mutta kiitos ja samoin!♥
Poistakoskettava blogi, paljon voimia sinulle!
VastaaPoistakatso minunkin blogini! http://kevyinkeijunen.blogspot.fi/
Kiitos!♥
PoistaKäynpäs katsomassa! (: