Eläminen on hankalaa. Paratiisilintu pitää muo pystyssä. Mä vihaan kaikkea. Mun kaverit vihaa muo, enkä mä osaa enää puhua niille. Mä vihaan itseäni vihaamisesta ja se näkyy mun reidessä, valossa kiiltävänä suloisena verenä. Mä olen valmis lähtemään pois. Mä haluan kuolla - mutten kuitenkaan.
Mä en aio jättää tätä elämää vielä. Koska mä selviän, enkö selviäkkin? Mähän olen vahva? Olenhan?
Mä olen vainoharhainen.
Elämän tie on kuin peilisali, josta pitäisi löytää pois. Heijastukset kuitenkin johtavat helposti harhaan ja toisinana sitä törmää itsensä kanssa umpikujaan.
VastaaPoistaOlen varma, että sinulla on tulevaisuus. Jatka rohkeasti matkaasi läpi peilisalin, olet jo oikealla reitillä!
Kiitos ! (: mä yritän jatkaa, niin pitkälle kun mä pystyn, mutta muo pelottaa jos mä jossain vaiheessa pyshädyn.. ja joudun umpikujaan, mitä sitten? o:
PoistaÄlä murehdi sellaista, mitä ei varmasti tapahdu. Keskity tähän hetkeen, muutamaan päivään kerralla. Hengitä aamulla raikasta ilmaa keuhkot täyteen ja astu rohkeasti uuteen päivään!
PoistaOlen samaa mieltä kun astral, sinulla on tulevaisuus, sitä ei ehkä tunne tai näe, mutta luota minuun, siellä se on. Taistelen itsekkin kuoleman ja elämisen välillä, tiedän miltä se tuntuu. Voimia <3
VastaaPoistaKiitos <3 kyllä mä alan pikkuhiljaa uskomaan siihen. Siihen, että mulla on tulevaisuus. Samoin! (:<3
Poista