Kaikki vaan hajoaa käsiin. Kaikki mitä mä teen menee pieleen. Kaikki mitä mä vähänkin yritän, menee heti alusta väärin. Mä en ymmärrä, miten tää maailma voi toimia muo vastaan näin. Mä kävelen polille, tupakan savu saa vanhan rouvan yskimään hyi saakeli ku on pahan hajusta tuo tupakka. Mä hymyilen sille, mutta se kattoo muo vihaisesti. Mä pydähdyn polin ovien eteen, tupakka käryää mun kädessä ja muo ärsyttää, kun mun ohi menee kaksi naista kaksien rattaiden kanssa. Savu menee vauvojen keuhkoihin ja mä olen syyllinen.
Polilla ei tapahdu mitään. Mä puhun, puhun, puhun, eikä siltikään helpota. Mä puhun vääristä asioista ja muo ahdistaa.. Äidistä, siskoista, Enkelin rippijuhlista, Pehmonallesta. Mun kuuluisi osata kertoa, miltä musta tuntuu, ahdistuksesta, väsymyksestä, kyllästymisestä kaikkeen. Mun kuuluisi sanoa, että mä viiltelen taas joka päivä, enkä mä osaa enää lopettaa. Kymmeniä naarmuja ja vähän syvempiäkin, tai ehkä enemmän syvempiä ja sitten vähän naarmuja tai ehkä kohtalaisesti. Kun mä en osaa selittää, kaikki menee vain huonommin.
Mä haluan apua. Mä tarvitsen tukea nyt taas enemmän, mä alan vajota takaisin alas. Nostaisiko joku mut ylös, kun mä putoan? Kaikki ovat lähteneet. Perhe vihaa muo, haukkuu ja syyttelee, ystävät - niistä en tiedä - kaikki on sekavaa siinä suhteessa, poliaika loppuu aina liian nopeasti, maailma kamppaa mut ja mä jään maahan makaamaan. Miksen mä pääse ylös? Mun voimat loppuu taas, mä en jaksa nousta ylös. Hitto.
Syöminenkin on niin hiton ahdistavaa. Äiti tekee mun herkkua, lettuja koko ajan ja hilloa päälle ja vielä vanilijajäätelöäkin. Mun maha turpoaa ja mä tunnen itseni niin järkyttävän isoksi. Löysäksi. Pehmeäksi. Lämpimäksi. Muo pelottaa jo nyt tuleva joulu, kaikki ne namnam herkut ja piparit ja tortut. Mä alan jo nyt hetken mielijohteesta vääntämään joulukortteja perheelle, isovanhemmille ja ystäville. Mä haluan iloisen joulun, toisin kuin kolme vuotta kestänyttä ahdistuksen täyttämää joulupöytää. Mä toivon vain, että kaikki menisi hyvin. Mä en halua olla taas jouluaattoa osastolla, mä en halua sinne muutenkaan. Ainut toivo mulla on kestää tämä ja yrittää nousta, mutta katsotaan nyt miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos