Yöllä ulos sataa lunta, ja vaikka ilma on aamulla kävellessäni jäätävä ja minua paleltaa, kiitän sataakahdeksaakymmentäyhtä lukijaani, pienellä hiljaisella kuiskauksella. Kaksi yötä jouluun, kaksi yötä niin pääsen käymään kotona, kaksi yötä, vain kaksi.
Mä sekoan.
Paino ei ole varmanakaan laskenut, mä olen edelleen lihava kamala ällöttävä elefantti hyi hyi oksettava minä. Jouluna annan itseni syödä vain vähän, minulla on tarkat määritykset päiväkirjani erillisellä sivulla, missä vaeltelee kuolemantoiveet ja hyvästi-kirjeet. Ehkä minä jätän sen vihkon osastolle kun jouluna käyn kotona? Tai entä jos syön liikaa? Tai entä jos minua ahdistaa? (okei mulla on rauhottavia mukana, ei hätää)
Kiitos kaikille ihanille, jotka kommentoitte edelliseen postaukseen, paljastukseen, ihania asioita, mutta voi, minä en ole pieni. Älkää turhaan olko sitä mieltä.
Olet sinä pieni, vaikka et itse niin ajattelekkaan.~ Itselläkin toisina päivinä tuntuu todella norsulta, mutta se on elämää. :[
VastaaPoistaEt sä ole lihava kamala ällöttävä elefantti :( et yhtään oksettava. Voi pikkuinen :C Kumpa pystyisit nauttimaan joulusta! Sata lämmintä halausta ja hyvää joulua♥
VastaaPoista