vain liikaa sanoja



Anteeksi, että olen ollut poissa taas niin kauan. Anteeksi, että en ole poissa. Liikaa sanoja käytettävinä, mutta liian vähän osaan niistä käyttää. Kuulemma. Joulu tuli ja meni, liikaa ruokaa, liian vähän kulutusta. Kahdenkymmenenneljännen päivän jälkeen en ole syönyt juuri mitään, ja vaikka peili sanookin että kiloja on tullut vain lisää, vaaka näyttää jotain muuta. Mä olen laihtunut. Ei se voi olla totta, ei vain voi.

Tänään mä söin viisi piparia, oksensin, puoli desiä nakkikeittoa, oksensin. Eilen ja toissapäivänä ja sitä edellisenä sama juttu, syön oksennan syön oksennan ja lopulta mä olen niin pyörryksissä, etten tajua itsekään missä ollaan menossa. Mutta tämä toimii. Mä tunnen itseni henkisesti niin pieneksi ja olemattomaksi, arvottomaksi ja kun ystävät tulevat käymään, mä nauran ja hymy mun kasvoilla vain levenee, mä en osaa nauttia siitä. Sen jälkeen tyhjyys vaeltaa mun sisällä onttona paineena, hiljaisena kiljumisena. Mä en osaa olla elossa. Mä olen liian viallinen. Mutta mä teen niin kuin Eudora käskee, ennen kuin se tapahtuu.

Yksi yö, olikohan se kahdeskymmeneskuudes päivä, kun yö oli hiljainen ja pimeys hyökkäsi mun ikkunasta sisään, Sateenvarjotyttö tuli mun mieleen. Sateenvarjotyttö. Pieni kuiskaus iltatuulessa, mutta niin vahva ja voimakas, on niin ikävä. Miksi mä menetin sut, tule takaisin!

Uudeksivuodeksi olen menossa käymään kotiin, toista kertaa puoleentoista kuukauteen..

ps.mitä mieltä uudesta ulkoasusta ja bannerista?