Viilto viilto naarmutuksia käsi täynnä. En osaa enää sanoja, ne katoavat tyhjyyteen. Olen turta, pelkkää tyhjää. Antakaa anteeksi, en tiedä sanoa muuta. Ja kiitos. Kiitos kiitos kiitos aivan liikaa kiitos. Olette mahtavia. Ja mun sydän lyö vielä, mä olen elossa, en ole kuollut vielä. Mutta sisältä mä olen niin väsynyt, aivot eivät toimi ja mielessä huutaa Eudora, älä syö älä syö ja kun mä pakotan itseni syömään se pakottaa minut oksentamaan vaikka multa on kieletty se, ja että mun pitää istua ruokailujen jälkeen olohuoneessa puoli tuntia. Mä karkaan ja oksennan. Laihduttamisesta mä en luovu, vaikka kaikki pimeä katoisikin talven ensilumeen ja hukkuisi. Mulla on elämä edessä, mutta vain laihana. Ne ei ymmärrä sitä.
Kiitos uusille lukijoille, huiomat 175 lukijaa!♥ Kiitos myös vanhat lukijat, kiitos että olette siellä!♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos