Mä olen niin kylmä, mun sydän lyö tyhjää, pumppaa mustaa verta mun sisällä. Kun mä herään ja hoitaja pyytää syömään, mä kävelen pois, se ei anna lupaa. Mun kalpea naama on väritön mun mustaa paitaa vasten. Villasukat jalassa kutittaa, mun on kylmä ja mä istun nojaamaan patteriin.
Äiti on tulossa tänään. Mitä mä sanon, mitä mä sanon?
Apua.
Mun sydän lyö, pum pum pum eikä se lakkaa millään. Mä koristelen mun rannetta korurasian rikotulla muovinpalasella, se on terävä ja veri valuu mustana mun kädelle, suttaa sormetkin punaisiksi. Mä koristelen mun kättä, niin kuin valheet ja salaisuudet koristaa minua. Äiti ei saa koskaan tietää, vai saako, sen näkee sitten. Mä haluan kertoa, äiti mulla on niin paha olla, mutta se on niin vaikeaa. Mitä mä teen, mitä mä teen?
Mä olen ollut jo kuukauden osastolla, ja mä haluan vieläkin vain pois pois pois, lääkkeet ei auta. Ne antaa rauhottavia kun mä en pysty pysähtymään, mä vain kävelen ja kävelen ja hakkaan seiniä. Mikään ei ole mitään, mä näen vain mustaa mun kädessä, mikään ei muutu. Ne sanoo, että se vie aikaa, mutta niin varmaan.
Mitä mä teen?
Voiei, et satuttaisi itteäsi noin!
VastaaPoistaKamalaa lukea taas miten paha sulla on olla kun ei voi kuitenkaan auttaa mitenkään. Koita nyt vaan jaksaa ja parantua ja kertoa rehellisesti miten huonosti voit jos et sitä oo vielä tehnyt :c miljoona halausta ! ♥
ps. kiitos kommentistasi, mutta turhaan oot kateellinen... oot mua varmasti paljon laihempi ja kauniimpi (:
Voi ei, koita pärjätä, vaikkei siltä nyt tunnukkaan niin kyllä se siitä paremmaksi muuttuu! <3 Sori nyt et tuun ehkä sulle vähän randomisti kommentoimaan, mut oon tosi pitkään seurannu sun blogia anonyyminä ja liityin vähän aikaa sitten ihan lukijaks (:
VastaaPoistahttp://tiredofbeinglikethis.blogspot.com/
Kiitos kommentista pieni! Kyllä mä selviän, mutta mua huolettaa että pärjäätkö sä. Osasto on sulle nyt ihan älyttömän hyväks, ja toivon todellakin että paranet siellä. Vaikka se veiskin aikaa. Olet tärkeä, älä luovuta <3
VastaaPoistaHalaa äitiäsi ja sano että sinun on paha olla. Hän on äitisi, hän rakastaa sinua. Hän auttaa sinua, toivottavasti silittää päätäsi ja helpottaa oloasi.
VastaaPoistaSinun on kerrottava, ainakaan olosi ei siitä pahennu. Äidilläsi on oikeus saada kuulla.♥
Toivottavasti ne lääkkeet pian alkavat vaikuttamaan.
VastaaPoistaMä en tiedä mitä mä sulle sanoisin. En ole ikinä joutunut sun asemaasi. Mutta mä tiedän sen tunteen, kun seinät kaatuu päälle ja tuntuu että sä et ikinä pääse sieltä alta pois. Mutta mulla ne seinät nousi, ja tässä mä nyt olen. Nauravainen ja olen iloinen. Mutta edelleen, mä tulen aina muistamaan mun sen pahan olon joskus kauan sitten. Se on ja tulee aina olemaan osa mua.
Ja sulle, rakas, toivon paljon paljon voimia. Toivottavasti pääset jouluksi kotiin, viettämään aikaa perheesi kesken. :)
Voi rakas :( voivoivoivoi..
VastaaPoistaKERRO SUN ÄIDILLESI. Etsä menetä siinä mitään rakas. ET MITÄÄN.
Oot mielessä, etsä voi lähteä sieltä. Sä et vielä pärjää kotona rakas.
Halauksianiinmahdottomasti♥