ei pitäisi kai uskoa

Hetken jo luulin, että olin voiton puolella. Kaikki oli sujunut niin kuin piti, ja maanantaisen keskustelun Kultakutrin kanssa olin varma, etten enää tekisi mitään tyhmää. Eilen kuitenkin sorruin, ja varjot seinillä kuiski minulle syvemmälle, syvemmälle. Minä tietysti uskoin, ja sain Eudorankin mukaan leikkiin. Eudora puhui minulle selkeimmin, voimakkaammin kuin koskaan, älä syö, olet lihava. Ja minä vain jatkoin kunnes ranne oli täynnä uusia merkkejä ahdistuksestani, ja kuinka kovasti haluan vain pois pois pois. Tänään haluaisin jatkaa lekkiä, peliä ja sukeltaa syvälle merikasvien lumoon, antaa niiden kosketella minua, syleillä ja kietoa minut entistä tiukemmalle niiden otteeseen, mutta ehkä minä kuitenkin panen vastaan. En vain tiedä olenko tarpeeksi vahva, niinkuin Kultakutri minulle sanoi. Se nähdään sitten, ehkä yritän tai ehkä käperryn huovan alle piiloon itseäni likaamasta.

Kiitos ihanat lukijat kun olette jaksaneet siellä! Olette maailman parhaimmat, kauneimmat ja ihanimmat lukijat koko maailmassa! ♥