hittoon tämä päivä

 Hyvää ystävänpäivää mun ihanille lukijoille!

 

 

 

Mun ystävänpäivä ei ole sujunut kauheen hyvin. Ensin mä myöhästyn ihan kunnolla koulusta, koska aamulla mulla oli flunssainen olo, minkä takia mä makasin sängyssä pitempään kuin normaalisti. Koulussa ahdisti liikaaliikaaliikaa ja sitten yhden tytön läksiäiset osastolla ja sitten koulussa keskustelu, jossa pyöreän pöydän ääressä istuin minä, äiti, mun omahoitaja ja opettaja sairaalakoulusta ja mä en puhunut sanaakaan. Opettaja kertoi äidille kuinka mä olin yksi päivä viillellyt koulun vessassa ja sanonut haluavani kuolla, ja eilen kun mä sanoin, että mulle tapahtui koulumatkalla yksi juttu, mä jäin melkeen auton alle, niin siitäkin se mainitsi ja muo pelotti niin hitosti mitä äiti siihen vastaisi..

No mulle tää ei ollut mikään yllätys.

Siis anteeksi mitä?

Ei ollut sulle yllätys? Niin niin, mähän yritän itsemurhaa koko ajan, se on jo arkipäivää. Ihan tavallista, harmi vaan, etten ikinä onnistu siinä. Anteeksi äiti, etten koskaan onnistu, anteeksi että oon epäonnistunut, anteeksi että olen vieläkin olemassa, anteeksi äiti että oon vaan sun taakkana. Anteeks vaan vitusti.

Mä en enää jaksa. Mä vaan syön ja syön ja masennun ja viillän ja viillän ja suunnittelen itsemurhaa ja jauhan paskaa ja kirjoitan kirjoitan huudan kuiskaan mä en jaksa päästäkää mut pois vittu tää teksti on sekavaa antakaa anteeks .. mä en vaan enää tiiä mitä mun pitäis tehdä!