Mä en ymmärrä. Miksi mulla on tää paskamasennus, miksi mä olen mielisairas, miksi muo ahdistaa koko ajan ihan hitosti ja miksi mun elämä on pelkkää tätä? Näiden asioiden ympärillä pyörimistä, masennusta, ahdistusta, paniikkia ja syömispelleilyä? Miksi mä en ymmärrä, että mun elämä voi olla muutakin? Miksi mä en ymmärrä, että mulla on elämä edessä? Miksi hítossa mä olen valinnut tällaisen elämän? Stop. En mä ole tätä valinnut. Eikä tää ole edes elämää. Siis vittu nyt oikeesti, mulle riittää jo tää tällanen vammailu! Mä en haluu olla sairas, tai sitten jos olen enkä ikinä pääse tästä pois, niin mä haluan edes olla varma siitä! Mä en halua koko ajan vain odottaa sitä päivää, että mä pääsen muka täältä pois ja kaikki olisi hyvin. Kun sitä päivä ei ehkä koskaan tule. Mä en luota siihen, että mä pääsen suljetulta pois. Mä en varmaan ikinä tule luottamaan itteeni, enkä kehenkään muuhunkaan. Mä vihaan tätä paskaa ja mä vihaan itteäni ja muita ja mun perhettä ja mun frendejä ja näitä vitun natsihoitajia ja koko mun elämää!
Mä en oo nyt varma, että tajuatteko yhtään mitään mitä mä selitän, mutta mulla on ihan vitun paska olo. Mä en haluisi kirjottaa mitään tällasta, mä haluaisin kirjoittaa jotakin kaunista, jotakin "normaalia". Mä haluaisin pitää lifestyle-blogia ja kertoa miten hauskaa mulla oli ystävien kanssa, kuinka mä kävin leffassa ja matkustin bussilla ahdistumatta, kuinka mä kävin shoppailemassa ilman ahdistusta, kuinka mä katsoin aamulla peiliin ja olin tyytyväinen siihen tyttöön, joka sieltä katsoi takaisin.
Miksen mä osaa elää?
Miksen mä voi elää normaalia teini-elämää? Miksen mä osaa olla hyvä ystävä? Miksen mä osaa olla oma itseni? Miksi? Miksi? MIKSI?
mä en vaan jaksa enää
rakkaus kaikki menee hyvin <3
VastaaPoista