leijaillaan pilvien seassa

Ja tämä kuulostaa todella oudolta, ehkä vähän tyhmältäkin, mutta mä haluan oksentaa. Mä haluan syödä liikaa ja oksentaa sitten sen kaiken paskan ulos musta.
Mun tekee mieli myös röökiä. Mä tiedän, ettei se ole hyväksi, ja ettei se ainakaan edistä laihtumista tai tee muo kauniimmaksi, mutta mitä väliä? Mitä väliä vaikka mun koko elämä menisi pilalle, ettei musta tulisi mitään, koska mun elämä on jo nyt kokonaan pilalla.
Mä haluaisin pölliä siideriä, koska en saa vielä ostaa alkoholia, kun oon alaikänen. Mä tiedän, että kaikki tää on väärin, mutta mitä silläkään on väliä? Ei mitään. Anteeksi, että mä olen näin kamala ja väliinpitämätön. muo ei vaan enää kiinnosta mikään. Mä haluan vain haihtua olemattomiin, kuihtua pois, murentua, leijailla höyrynä ilmaan. Mä en enää jaksa olla elossa. Mä en jaksa enää.

Mutta silti mä olen koko ajan vain enemmän ja enemmän esittänyt voivani hyvin. Mä nauran ja sekoilen, sanon että kaikki on hyvin, vaikkei todellisuudessa ole, hoitajat eivät tiedä, että mun käsi on taas aivan täynnä viiltoja, jotka äiti näki tänään ja itki, mä syön normaalisti, mutta tämän kaiken takana mä edelleen haluan laihtua, mä pidän kyyneleet piilossa, mutta öisin annan niiden tulla kaksinkerroin poskille, mä sanon etten välitä, vaikka sisällä muhun sattuu niin paljon, ettei sitä voi edes selittää. Mä en ymmärrä mikä mulla on. Mä olen ihan kamala ihminen. Oikeasti.

Taas ranteet auki, kun äiti ja sisko lähtivät vierailemasta. Äiti näki mun kädessä olevan siteen, ja kysyi miksi taas, hän luuli että mä olen lopettanut jo tämän touhun. No, niinhän mä sanoin, mutta se ei pädekään enää. Mä olen taas se sama hirviö, joka haluaa satuttaa itseään, eikä välitä, että satuttaa läheisiä niin hitosti. Mä olen itsekeskeinen paska, mutta mitä silläkään on enää väliä.Mä vaan nauran itelleni. Mä olen niin naurettavan idiootti.

Huomenna A ja Pehmonalle tulee käymään. Mitä mä sanon? Mä en halkua satuttaa mun ystäviä, mutta anteeksi. Mä tiedän, että mä teen väärin, mutta mä en voi muutakaan. Mä en ole vielä löytänyt mitään muuta keinoa purkaa ahdistusta ja pahaa oloa, muuten kuin viiltelemällä. Enkä mä usko, että mä löydän ikinä muuta keinoa. Mä haluaisin, mutten jaksa etsiä. Anteeksi.