Kyyneleet putoaa raskaina mun poskilta lattialle, mä pyyhin niitä ja ne sekoittuu mun ripsiväriin, mä itken vain enkä pysty enää ajattelemaan. Ajatukset, muistot, menneisyys, ne palaavat mun mieleen yhtenä möykkynä, enkä mä saa purettua sitä. Hoitaja katsoo muo vieressä, tulee ja silittää selkään. Muo itkettää väin enemmän, kun mä ajattelen kuinka epäonnistunut mä olen. Jos mä olisin paljon vahvempi, kaikki olisi varmasti paljon paremmin - mutta mä olen heikkoheikkoheikko.
Mä en saa henkeä. Mielessä käy ajatus, etten ehkä oikeasti haluakaan elää. Elämä on niin pelottava. Mä haluan takaisin mun ylipahan olon, mä haluan viiltääviiltääviiltää ranteet auki ja kuolla verenhukkaan, asettaa kädet kaulalle ja pidättää hengitystä niin kauan kunnes kuolen, kavuta korkean talon katolle ja iskeytyä maahan suurella voimalla ja antaa muiden ihmetellä tiella makaavaa veristä ruumista - vittu mä olen julma.
Mä olen niin itsekäs. Mä en vain ymmärrä itseäni. Mä en enää hallitse tätä, mä syönsyönsyön ja välillä mä olen iloinen ja nauran, mutta sitten kaikki kääntyy taas aivan toisinpäin ja mä olen taas täällä kuopassa - josta olin jo matkalla ylöspäin, mutta nyt kaikki alkaa alusta - jälleen.
Mä viilsin tänään ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon, ja se helpotti niin paljon - uskokaa tai älkää. Kuin kaikki - tai ainakin osa - painosta hartoilta olisi pudonnut. Nyt mun ei enää tarvitse kestää pahaa oloa, mä olen sortunut viiltämään ja mun täytyy vain hyväksyä se, etten mä koskaan pääse viiltelystä eroon kokonaan. Mä tulen aina viiltämään, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta ikinä mä en pysty lopettamaan sitä kokonaan. Mutta onneksi mä päätin, etten mä enää murra mun sormea - tahallaan ainakaan.
Viimeyönä Puukkomies seurasi muo ulkona, kun olin kävelemässä. Mä pääsin siltä turvaan osastolle, mutta puoli kaksitoista yöllä se astui ulos mun kaapista, käveli muo kohti ja sanoi että jos en tee Sitä hänen kanssaan, hän tappaa mut. Mä juoksin ulos mun huoneesta ja menin sanomaan yöhoitajille, että mun huoneessa on pedofiili jolla on puukko kädessä. Hoitaja väitti, että mies on pelkkää harhaa, mutta mä todella näin sen. Se mies yritti raiskata mut!
Mä en oikeesti enää kestä..
aloitin tänään kirjottamaan uutta blogia, haluatko tulla kurkkaamaan?:-)
VastaaPoistaosoite on:
http://www.but-i-guess-im-just-dreaming.blogspot.com/
voi pientä, voimia ihan kamalasti ♥ )):
VastaaPoistavoimia<3 ja sä pääset viiltelystä! Kyllä joku päivä koittaa se kun ymmärrät että se viiltäminen ei oikeesti auta, se on harhaa mikä saa sut uskoon että se auttaa.
VastaaPoistavoimia pikkunen<3
iha hirveetä näätkö sä oikeesti jtn hulluja raiskaajia jotka seuraa suo?
VastaaPoistakamalaa :'c
voimia ja haleja ihan hirveesti ! <3 <3
Kyllä minä uskon, että sinunkaltaisesi vahva ihminen pääsee eroon viiltelystä, mutta toki se vie aikaa.. Ota pieni askel kerrallaan, parempi se kuin että kaikki menee pieleen. Voimia pahaan oloon.♥♥
VastaaPoistavoimia ihan sikana ♥
VastaaPoistaVoi pikkuinen, tosi paljon voimia ja halauksia, en osaa sanoa oikein muuta. Toivon vaan, että pärjäisit :c ♥
VastaaPoistavoimia hurjasti, sä oot sentäs osastolla, jossa voit saada tarvittavaa apua! liian moni nykyää jää vaille sitä apua, jota sä saat eli yritä saada siitä kaikki irti! ja vaikka tää kuulostas pahalta ja ilkeeltä, sanon nää kannustuksena.. kyllä se siitä!
VastaaPoista