Mä kävelen lumista tietä eteenpäin, yksin, lumen narskuessa mun kukkakuvioisten tennarien alla. Mä juoksen ja pakkanen kihelmöi mun poskilla, enkä mä tunne jäätyineitä jalkojanikaan, on niin hiton kylmä. Lunta sataa hiljalleen, kaikki on niin rauhallista, mutta mä juoksen ja juoksen, kovempaa kovempaa, vauhtia läski! Mulla on vain puolen tunnin ulkoiluajat, mutta positiivinen asia: ne antaa mun mennä yksin ulos.
Mutta entä jos mä joku päivä päätänkin juosta sen auton alle, joka ajaa tuhatta ja sataa sillä pitkällä moottoritiellä?
En mä tee sitä.
Mä haluan, mutten vain voi, se ei olisi reilua mun perhelle ja ystäville.
Anteeksi, en tiedä taaskaan mitä sanoa.
Milloin tää kaikki paska oikein loppuu?
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista