Tänään koulussa mulle tuli ihan kamala olo, kun näin Viljamin. Jotenkin todella ontto ja tyhjä, läpinäkyviä mutta kuitenkin niin painavia perhosia muodostui mun vatsaan ja hykerteli siellä ahdistuneina. Viljami vain vilkaisi muo, ja juuri kun mä olin sanomassa "moi", se käänsi kylmästi päänsä pois.
Ehkä mä olen sen mielestä ruma.
Tai no niin se antaa ajatella. Ja niinhän se asia onkin. Mä olen ruma.
Koulun jälkeen kaupasta kaksi suklaalevyä ja .. niin. Lopun te voitte itse kuvitella.
Yök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos