Lumi laskeutui maahan hiljalleen, mun huoneesta oli valot kiinni kun mä yritin saada unta valvotun yön jälkeen. Ruohikko muuttui hetkessä valkoiseksi, taivaalta pyrytti hiutaleita niin lempeästi, voi kumpa tällainen sää olisi ollut jouluna. Kun mä päääsin ulos hetkeksi, mä nostin kämmenen taivasta kohden, ja mun etusormen päähän tipahti lumitähti, se oli niin kaunis, että hetken mä jo luulin olevani jossain muualla. Ruma ja lihava, jossain kauniissa paikassa..
Mä tunnen itseni niin likaiseksi ja täydeksi, vaikka olenkin oksentanut kaiken mitä suuhuni lounaalla pistin. Sen jälkeen ei yhtääkään puraisua, ei yhtään murusta. Eikä yhtään palasta lisää ainakaan vähään aikaan. Mä aion olla viikon syömättä. Ja koska mä olen suljetulla, enkä kotona, mä voin tehdä mitä vain syömisten kanssa. Mun ei tarvitse katsoa vierestä kun äiti itkee, koska en syö. Täällä mun on turvallista olla, mun on turvallista laihduttaakin. Huomenna on vaakapäivä, toivottavasti se olisi vähemmän kuin viime tiistaina.
Se päivä koittaa vielä, muttei ainakaan tällä viikolla. Tai, eihän sitä tiedä...
Syömättä koko viikon. Huono puoli mussa sanoo että tee, se on vaan hyväks mutta se puoli joka on susta huolissaa sanoo jotain ihan muuta. Söisit edes jotain pientä ? Onko sulla jtn ns. turvaruokia ? Mulla on esim. piltit, ananakset, jugurtti ja mysli. Mullakin on nykyään tullu tavaks oksentaa kaikki pois.... Voimia hani <3
VastaaPoista