Mä makaan mun sängyllä kasvot kattoon päin ja huomaan kuinka päivänvalo tirkistelee verhojen läpi mun huoneeseen. Mä katson kelloa, se on kaksi iltapäivällä. Mä en jaksa nousta ylös, mutta mun on pakko päästä suihkuun, pakko olla puhdas. Mun huoneessa haisee saastunut yö, sen hiljainen kehräys ja vinkuva tuuli ikkunan välissä. Sitten mä syön. Mun on pakko, vaikka vaaka näytti tänään niin järkyttävää lukua, etten voi uskoa sitä todeksi.
Viisikymmentäyhdeksän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos