Kaksisataa lukijaa (nyt toivomaan toivepostauksia!!) ja käsi täynnä viiltoja, ikävä osastoystävää, paahtoleipiä ja kaakaota, varastettua suklaata ja perseelleläpsintää. Yö on liian pitkä, viilto liian pitkä, meidän välimatka liian pitkä. Mulla ei ole koskaan ollut näin ikävä ketään, kuin nyt mulla on A`ta ja emosickkiä (osastoystävää, joka potkittiin pihalle täältä, pääse turvaan toiselle osastolle). Mä tunnen niin paljon syyllisyyttä siitä, kun en halannut emosickkiä, kun se lähti täältä. Mun on niin ikävä meidän Singstar-lauluja (wohoo end of love ykkösiä, you know what i mean), meidän naurua ja hullutuksia, mutta eniten mä kadun sitä, että mä lainasin mun terää. Mä en olisi saanut.
Äiti haluaa mun käyvän lauantaina kotona, mutta mä en halua. Enkä mä tiedä mitä mä sanoisin. Äiti soitti mulle, ja mä sanoin että mä mietin vielä. Hiton valehtelija. Sähän oot päättänyt jo, ettet sä mene. Mutta ehkä mun on vain pakko.. Ettei äiti suutu tai loukkaannu. Ehkä kuitenkin.
Ehdotelkaa toivepostaus aiheita! Pyrin tekemään sen vielä tällä viikolla! :) Olette ihania, kaikki te kaksisataa ihanaista ja anonyymit!!<3 :)
Levolac on tietääkseni laksatiivi, ainakin se toimii samalla tavalla :)
VastaaPoistakirjoita sun sairauskertomus, siitä miten sun masennus ja sh lähti liikkeele ja mitkä siihen on vaikuttanut. laita myös kuvia, itestäs, voit sutata naaman tai leikata sen pois, haluan nähdä ootko oikeesti muka niin "läski" ku väität(= tsemppiä, masennusmörkö on kaikista pelottavin mitä on, koita päästä siitä eroon!
VastaaPoistaKiitos ideasta, täytyypä miettiä! :) Harmi vaan että oon osastolla, enkä pääse lisäämään kuvia kun ne on kotikoneella ):
VastaaPoistaJa kyllä oon niin läski kuin väitän! :D
Pidän kovasti blogistasi ja tavastasi kirjoittaa. Itselläni on samantyylinen blogi. Jään seurailemaan, koita jaksaa! <3
VastaaPoistahttp://drunkwheniwakeup.blogspot.com/