"äh, ei sun tarvii musta huolehtii"
"ai ei tarvii? sä oot mulle liian rakas, emmä haluu et sä valvot koko yön"
"nii nii. nuku ite."
Olo huononee päivän edetessä iltaa kohden. Halu viiltää iho auki, repiä keuhkot ja sydän ulos, tippua katolta ja hajota, kadota lopullisesti, kuolla. Mä pitelen käsissäni kaikkia keräämiäni pillereitä ja mietin riittävätköhän ne. Mä mietin paikkaa, päivää (ei, ei päivää, ehkä viikkoa), ja sitä, mitä mä puen päälleeni silloin. Sen paikan pitäisi olla jossain kaukana. Ei lähellä kotia tai edes koko kaupunkia. Eikä juhlallisia vaatteita, mutta kuitenkin siistit. Sellaiset, missä olisi okei mennä pois. Mä jopa kirjoitin jäähyväiskirjeitä. Mä kirjoitin niitä perheelle ja ystäville.
MIKSI MÄ TEEN TÄLLAISIA ASIOITA? Mä en ole menossa pois. Enhän?
Viikon sisällä mä olen saanut aikaiseksi 43 viiltoa.
Mä en ymmärrä itteäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos