Tuntuu taas kerran niin pahalta. Haluaisin vain kuolla. Tappaa itteni. Viiltää, repiä ihon irti. Mä en saa mistään rauhaa. Kaikki muistuttaa siitä, kuinka huono ja arvoton mä olen. Äiti sanoo lihavaksi ja mä tavallaan ymmärrän sen. Muo pelottaa. Muo pelottaa ihan kaikki. Harmittaa myöntää. Mä vain olen jotenkin niin hukassa, mä en tiedä kuka mä olen ja mitä oikein haluan.
Äiti valittaa vatsakipuja, se joutuu leikkaukseen. Muo pelottaa sekin, se pelottaa muo ylitse kaiken. Mä vain toivon, että kaikki menee hyvin siellä. Mutta sen mä lupaan, että jos äiti kuolee, mä tapan itseni.
Siskollakaan ei mene kovin hyvin nähtävästi. Se vain jumppaa koko ajan, puhuu laihduttamisesta ja siitä, kuinka sillä ei ole enää nälkä, että ennen se söi niin paljon, nyt ei. Huolestuttaa niin kamalasti. Telkkarissa pauhaa joku typerä ohjelma ja mä vain istun ja kirjoitan tätä. Mun pitäisi tehdä asialle jotain. Mun pitäisi puhua sen kanssa. Mutta miten, missä ja milloin? Ei ainakaan nyt, en ole valmis.
Pliis, viekää mut pois. Ihan sama minne, mutta pois. Mä en halua elää.
Rakas, miks et sä voi nähdä sitä kuinka ihana sä olet? ÄLÄ ÄLÄ ÄLÄ ikinä itke sen takia mitä luet. Mä olen pahoillani, että sua sattuu. Anteeksi rakas! :(
VastaaPoistaMäkin haluaisin tulla sinne ja halata sua, karkottaa möröt susta pois koska ne estää sua näkemästä sen kaiken mitä näen. Mitä me muut nähdään. Muakin sattuu lukea tätä, mua sattuu vain koska sua sattuu. On kamalaa lukea, että noin kultainen ja ihana ja kaunis ja rakas haluaa kuolla.
Mä toivon ylitse kaiken että kaikki menee hyvin leikkauksessa ja että sun äitisikin alkaisi voimaan paremmin. SÄ OLET NIIN RAKAS♥ Muista se, AINA!