pitäisikö muka olla pelkäämättä

Muutin ulkoasua. Sanokaa jos haluatte, että muutan sen takaisin. Ei tämä munkaan silmää miellytä. Kai.

Mun maha on liian täynnä ruokaa. Melkein kahdeksansataa kaloria. Pysyin asettamani rajan sisällä, mutta silti. Yli puolet kaloreista tuli karkeista, joita söin elokuvateatterissa siskon kanssa. Melkein juoksin kesken taistelukohtausta punaisten penkkien ohi ja ovesta ulos vessaan. Mä olisin tehnyt niin, mutta.. Ei sille edes ole syytä. Paino oli aamulla taas pudonnut, joten halu saada se kaikki paska musta ulos oli kova. Ehkä mä vain tiesin, että se olisi ollut väärin. Ja siskoni olisi haistanut sen kyllä. En mä halua enempää vaikeuksia.

Sokeripulla on koko heinäkuun lomalla, joten mulla ei olisi luvassa ensi kuulle yhtään politapaamista. Se kyllä ehdotti, että mä voin käydä jollain toisellakin juttelemassa, mutta mä sanoin heti ei. Pitäisikö mun sittenkin sanoa sille, että mä haluan jonkun jolle puhua. Ainakin jos mulle tulee sellainen olo, että mä voin soittaa jollekin. Tai ehkä mä en uskalla. Mutta pitäsikö mun? Mä olen nähnyt taas Puukkomiestä ja muita salaperäisen nopeasti ohi vilahtavia hahmoja. Pelottaa, että se Puukkomies vielä tekee mulle jotain. Mutta Sokeripulla sanoi mulle, että se on vain harha. Mun ei tarvitse pelätä sitä. Kai mä pärjään ilman polia ja juttelemista. Mä olen vahva. Kyllä mä elokuulle selviän. Ehkä.