Viikonloppulomalla kotona, jee. Osastohoito jatkuu kahden viikon ajan, jonka loputtua mä pääsen sitten takaisin kotiin ja palaan vain poliklinikka-käynteihin.
Toisaalta olen jotenkin helpottunut, ettei mun ihan vielä tarvitse mennä kotiin. Jotenkin mä ymmärrän sen, että mä vain väheksyn tätä mun tilannetta. Kun mä olen kertonut useille lääkäreille tämän hoitojakson aikana muo koskevista asioista, (itsetuhoajatuksista, harhoista, mielialasta, lääkkeiden ottamisesta, tai ehkä enemmänkin lopettamisesta..), lääkärit on kaikki sanoneet, että tää tilanne vaatii ainakin parin viikon ellei jopa ehkä kuukauden sairaalassa oloa. Sitten kun mä sanon, etten tarvitse ja olenhan mä tähänkin asti pärjännyt näin (siis ensimmäisen osastojakson jälkeen), lääkärit ehdottavat, että edes miettisin osastolle jäämistä. Se olisi nyt vain parasta.
Kai mä jäin vain sen takia, ettei niiden tarvitse laittaa muo pakkohoitoon, niin kuin viimeksi. Enkä mä halua jäädä sinne niin pitkäksi aikaa. Ja koska mä nyt suostuin jäämän sinne, hoitojakso on vain kaksi viikkoa. Jippii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos