Ei minulla kai vieläkään ole sanoja kertomaan, mitä elämässäni oikein tapahtuu. Se on vain sekavaa ja tunteet vaihtuu liian nopeasti, enkä pysy missään mukana. Ensin ahdistaa, sitten itkettää, mutta yhtäkkiä kaikki naurattaa ja sitten taas vain ahdistaa ja pelottaa. Halu kuolla kasvaa päivä päivältä. Kumpa kukaan ei pelastaisi muo tällä kertaa, jos mä yritän tehdä sen. Jos mä päätänkin lopettaa päiväni, mä toivoisin kaikkien ymmärtävän, että se on ehkä ainut keino lopettaa tämä kaikki tuska, lopullisesti. Koska edes osastojakso tai terapia ei ole auttanut yhtään mitään. Sentään mä olen saanut laihdutettua muutaman kilon. Se tuntuu hyvältä. Musta tulee prinsessa.
Ehkä muutan ulkoasua, älkää vieraantuko. Se on vielä minä joka kirjoitan täällä, vieläkin se sama ihminen (joka on kai vähän muuttunut). Pidän kai vielä hetken muutaman päivän kirjoitustaukoa, mutta palaan kyllä vielä. Malttakaa odottaa. Tämän blogin tie ei pääty, ei ihan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos