se kuka vihaa elämäänsä

 

Ei ole mitään sanottavaa, kirjoitan kuitenkin.

Viikko koulua jäljellä, aika ihmeellistä. Aika on mennyt niin nopeasti. Ja muutenkin tämä lukuvuosi on ollut jotain niin kamalaa. Viimeisillä viikoilla liikaa kokeita ja jokaisesta alle vitonen. Kun me saatiin eilen yhdet kokeet takaisin (mistä sain viitosen) Enkeli kysyi, että muistanko, kun syksyllä mä sain aina vain pelkkiä ysejä ja kymppejä, ja nyt mä saan vain vitosia ja nelosia. Niin. Ihmeellistä. Miten mä olen päästänyt itseni lurpahtamaan täysin. Mä olen epäonnistunut kaikessa. Laihdutuksessa, koulussa, kaikessa.

Mä olen pelkkä pettymys kaikille, niinhän se äitikin mulle eilen sanoi. Sanoi, että on yrittänyt kasvattaa musta kunnollista ja kohteliasta tyttöä, mutta mitä musta onkaan tullut? Epäkohtelias, ruma, ällöttävä, läski, tyhmä, kiittämätön, laiska teini. Tosi kiva, että on tollanen äiti. Mut onneksi se sanoo totuuden.

Ps. Juhlapostaus aiheita voi äänestää vielä kolme päivää! Suosikkeja on video- ja kuvapostaukset, mitä mieltä, kumpi on parempi? Vai molemmat?