ei se auta

Mä en haluaisi olla ilkeä tai vaativa, mutta kukaan ei ole moneen päivään enää kommentoinut mitään mun teksteihin. Aina kun jään jännnittyneenä odottamaan kirjautuessani sisään onko ketään vastannut, petyn suuresti, kun yhtään kommenttia ei ole tarkastettavana. Saatte vihata muo, kun nipotan tällaisesta asiasta, mutta niin. Se vai tuntuu pahalta, ei teidän ole mikän pakko kommentoida. Varsinkaan kun minä en ikinä kommentoi teidän blogeihin.
Ja muuten, tervetuloa kaikki uudet lukijat ja kiitos!
ps. Kysymyspostaukseen saa vielä lähettää kysymyksiä! :)

Mä haluan huutaa.

Kiljua.

Raivota.

Itkeä.

Viiltää.

Hakata.

Lyödä.

Potkia.

Kiroilla. 

Sillä tämä olo, mitä minä nyt juuri yritän peitellä, on sietämätön. Mä en kestä itseäni, mä en kestä maailmaa, mä en kestää mun elämää, mä en kestä yhtään mitään. Mun on niin paha olla. Mä haluan pois. Miksi tämä olo tulee koko ajan vain uudestaan ja uudestaan, miksei se lähde (ei sillä etten minä haluaisi sen jäävän, sillä sitähän minä tadon, pahan olon)? Mutta silti mä en ymmärrä, mikseivät ne lääkkeet auta? Miksi mä olen tällainen?

Ja kun mä huudan autossa mun mummille, että "Oon osastolla koska mulla on masennus vittu älä hauku masentuneita!" multa tulee kyyneleitä, ja paljon. Mä en ole itkenyt pitkään aikaan niin paljon. Mä olen vain peitelly tätä oloa. Ei se ole koskaan menny paremmaksi, vaikka olenkin osastolla ollut neljä kuukautta. Joten miksei tämä hoito auta?

Mikä mussa on vikana?