Pääsin eilen kotiin yölomalle. Tämän piti olla toinen yö kotona koko neljän kuukauden aikana (torstaina tuli neljä kuukautta täyteen osastolla). Koko eilispäivä meni hyvin, mutta illalla riitelin äidin kanssa ja lähdin ulos. Kävelin kerrostaloalueemme pihoilla, soitin osastolle ja puhuin hoitajan kanssa. Mä en pystynyt menemään takaisin kotiin, silloin mä vihasin äitiä enemmän kuin ketään muuta. Kotona on muutenkin ahdistavaa, mutta vielä enemmän kun äiti huutaa ja mä yritän vain kestää. Hoitaja puhelimen toisessa päässä kehotti menemään kotiin, mutta mä sanoin, että jos nyt menen takaisin kotiin, äiti ei enää päästä minua lähtemään takaisin osastolle. Ja niin sinä kävikin. Menin kotiin, pakkasin tavarani, mutta äiti ei enää antanut minun kävellä ovesta ulos. Olen kuulemma liian nuori lähtemään yksin osastolle - ja vielä yksin. Pah. Häiritsin osastoa koko ajan soittamalla sinne ja valittamalla, ettei äiti päästä muo lähtemään. Lopulta mä kuitenkin soitin isovanhemmilleni, ketkä viimein vei mut osastolle nukkumaan
Nyt mä olen kuitenkin taas kotona. Hoitajat eivät halunneet päästää minua tänään kotiin, koska eilinen epäonnistui, ja olisi kuulemma tosi huono juttu, jos tämäkin loma epäonnistuisi. Mutta ei tämä voi epäonnistua, tämä ei saa epäonnistua! Mä en halua taas sitä itkua ja huutoa kun mä lähden osastolle kesken loman. Mä olen kotona seitsemään asti illalla, ja mä lähden osastolle vasta sitten, un tämä loma on mennyt hyvin. Mä en halua riidellä taas äidin kanssa. En halua.
ps. Mä olen taas syönyt liikaa. Mä syön aina kotona liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos