Mä en tiedä mitä mä tekisin mun syömisen kanssa. Mä olen liian hukassa tähän ahmimiskierteeseen, jonka tajusin omaavani vasta tänään, kun ostin kaupasta karkkia, keksiä ja limua, ja syödässeni niitä ahdistuksen vähentyessä (niin niin, ahdistukseen syöminen..) tajusin, kuinka todellista se nyt on. Ennen se oli vain harmitonta herkuttelua, muutaman gramman karkkipusseja, painoa ehkä sata grammaa viikossa enemmän, joka viikko. Mutta lähiaikoina se on muuttunut ahmimiseksi, painoa ehkä tuhat grammaa viikossa enemmän, joka viikko. Mä vain lihon, ja se on todellisuus. Miten mä pääsisin takaisin maanpinnalle huomaamaan, että mä todella olen lihava. Lihavempi kuin koskaan ennen. Mä en ole ikinä painanut näin paljoa, ja voitte vain uskoa miltä tämä tuntuu. Se onni, ja onnistumisen tunne, kun vaaka näytti viikko viikolta pienempää lukua on haihtunut kuin ilmaan. Mä ymmärrän, ettei mun olisi koskaan pitänyt jatkaa syömistä. Mä tiesin, ettei mun koskaan olisi pitänyt edes harkita sitä. Mutta miten kävi? Tässä mä nyt sitten olen. Lihavana. Ja kaikkea tätä pahentaa se, että kun mä tänään sain käsiini paperin, missä oli minun nimeni, päivämäärä puolitoista vuotta sitten ja epätyypillisen syömishäiriön diagnoosi, mä vain itkin. Miksi se aika puolitoista vuotta sitten voinut jatkua? Miksei minulla nyt ole syömishäiriöä? Miksi mä olen epäonnistunut?
Mä lupasin jatkaa.
voi sinua, et sä ole lihava! ja kyllä sä joskus huomaat kuinka hyvä se on että et oo enää siinä samassa jamassa kuin joskus.. voimia<3
VastaaPoistaSanoisin samaa kuin Anonyymi. Voimia sinulle, olet ottanut ison askeleen.♥♥
VastaaPoistavoi kun et soimais ittees noin paljon syömisestä >: musta se on ihanaa, että sä syöt. ja mäkin olen lähipäivät elänyt nälässä kitumisen sijaan SYÖMÄLLÄ, ja tottakai se on ahdistanut, mutta en välitä, olen ollut paljon iloisempi ja ruoka on hyvää. :>
VastaaPoistame ollaan sairaita ja meillä on pakkomielle laihuuteen ja siksi helposti kuvitellaan, että KAIKILLA on. enemmistöllä, eli terveillä, ei ole. heitä ei kiinnosta pätkääkään, leviääkö meidän reidet istuessa. ei yhtään.