Lääkäri pakotti mut kotiin kahdeksi yöksi, joista toinen on jo takana, ja hyvin meni. Keskellä yötä alkoi kuitenkin ahdistaa, kun en saanut enää unta oltuani puoli tuntia hereillä, ja meinasin alkaa itkemään. Tai itseasiassa kyyneleitä putosi mun poskilta kaulaan, mutta mä yritin olla niin hiljaa ja pidättää kyyneliä. Onnistuin ja lopulta mä myös nukahdin ja heräsin aamulla uuteen päivään. Me käytiin päivällä Sea Lifessä, sinne oli kyllä pitkä matka, mutta oli sen arvoista. Eikä kukaan edes riidellyt. Paitsi kun tultiin kotiin kaupan kautta, pikkusisko pakotti kertomaan äidille, että olin varastanut korvakorut, ja huuto alkoi ja vain pursui äidin suusta. Sanat ja pettymys tunkeutui mun päähän, sanat alkoivat soimaan mun pään sisällä ja mäkin vain huusin, ettei mun tarvitse kuunnella tuollaista raivoamista. Mä vihaan tätä.
toivottavasti oli kivaa sea lifessä:D
VastaaPoistaja höh että sulle raivottiin :c ei korvikset oo niin paha !
voimia sulle <3,
anteeks ku en oo kommannu vähään aikaan mitään :c
Voi kulta, koita jaksaa.
VastaaPoistaRiidat, ja varsinkin huutaminen on ihan kauheaa. Siinä menee niin paljon energiaa ja sen jälkeen kaikki vaan tuntuu tosi pahalle.
Haleja sinne! ♥