Mä en päässytkään kotiin yöksi. En kyllä edes päiväksikään. Lääkärin mukaan mä olen liian "herkillä" nyt, koska mä olen viiltänyt melkein tikattavia haavoja ja ollut enemmän masentunut kuin ehkä koskaan. Itse mä en tunne itseäni masentuneeksi, tai siis että olisin paljon masentuneempi kuin ikinä. Ehkä mulla menee nyt vain huonosti, mutta kyllä mun tila on parantunut ehkä vähän siitä kun marraskuussa osastolle tulin. Mä jaksan nauraa ja olla muiden osaston nuorien kanssa. Mulla on maailman hauskinta seuraa täällä, yksi tyttö, jolla on pakko-oireita. Ja se on niin täydellisen laiha kaikenlisäksi. Kadehdin sitä ja sen mahaa, se ei liho vaikka se syö paljon, oikeasti paljon. Mäkin haluan. Mur.
Tänne osastolle tuli tällä viikolla kaksi uutta hoitajaa, toinen niistä on maailman ärsyttävin hoitaja ikinä. Toissapäivänä kun kävin psykologilla, ja joku toinen nuori (joka on maailman ärsyttävin nuori osastolla) oli kysynyt, että mihin mä menin, niin tämä natsihoitaja oli sanonut, että "se menee varmaan toimintaterapeutille" - eli kertoi toiselle nuorelle mun asioita. Onko hoitajilla mukamas tällainen oikeus? Kertoa muiden asioita toisille? Häh?
Ja kaikenhuippu oli se, kun tänään siltä natsihoitajalta kysyin oliko tämä totta ja onko sillä muka oikeus tällaiseen toimintaan, se kielsi koko asian! Hah, siis mikä idiootti se oikein on!? Ei osaa myöntää tekoaan. Hitto muo ärsyttää toi ihminen niin paljon, ette uskokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos