Mä kävelen kengät läpimärkinä loskasta takaisin osastolle, hoitaja avaa oven kun mä soitan ovikelloa pitkään. Mä hoipertelen huoneeseeni veden lilluessa mun kenkien sisällä. Heitän sukatkin lattialle ja laitan paksut villasukat jalkaan. Sitten mä hiivin vessaan hoitajien nauraessa kansliassa, ja mä otan kaappien päältä vessapaperiin käärityn terän. Hoitajat tai siivooja eivät ole huomanneet sitä kahteen viikkoon, kun se on siellä ollut piilossa. Mutta tänään natsihoitajat tivasivat missä terät on, ku he eivät huoneestani löytäneet mitään. Niin, niillä on oikeus tutkia mun kaikki tavarat, ja tänään ne teki sen taas, nähtyäni mun kädestä putoavan verta. Ja kun ne tutkivat mun huoneen, mulla oli suklaalevy laatikossa, ja auta armias kun muo hävetti kun ne näki sen! Nää hoitajat ärsyttää muo ihan tahallaan.
Miksen mä voi vain kadota?
ps. Ketä kiinnostaisi blogin totaalinen muodonmuutos?
Voi sinua, ei sun tarvitse hävetä! Ja älä katoa, jooko? Sua tarvitaan, susta välitetään! Lähetän sulle kaiken mahdollisen toivon ja voimia ja halauksia ja kaiken mitä tarvitset! Voimia<3
VastaaPoistaJohtuu mihin päin muodonmuutos menee.. Mutta oma päätös se on, kumpi tuntuu mukavammalta?
VastaaPoistaVoimia ja halaus aina nappulan kautta.♥