Enkeli on riparilla ja me puhutaan puhelimessa. Se sanoo, että sitä ahdistaa syöminen.
Sitten se alkaa ahdistamaan myös minua.
Mä olen tänään saanut syödyksi kolme nektariinia ja leivän. Ja suklaata, jota mä en itse olisi halunnut, mut pakotettiin. Äiti kyttää mun syömisiä, mun mielialoja. Tänään lääkärissäkin se sanoi sille ääliölääkärille, että se aikoo nyt seurata mun tilannetta. Mä olen kuulemma todella masentunut, mutta välillä mulla on sellaisia "elämänmyönteisyys-kohtauksia". Täytyy myöntää, että se on totta.
Mutta mä haluan vain laihtua. Ja kuolla. Ja laihtua. Ja kuolla. Ja laihtua. Ja elää.
Muo ahdistaa ihan kaikki nyt. Mun pitäisi joku päivä mennä käymään mun ensimmäisellä osastolla, johon jouduin, koska mun ystävä joutui sinne uudestaan. Mä en ole varma päästääkö ne muo sinne sisään, mutta jos mun ystävällä on ulkoiluluvat, niin me voidaan kävellä ulkona. Tavallaan ahdistaa, kun ne kuitenkin muistaa mut. Mitä ne sanoo?
Rakas♥ Mä oon ilonen että sulla on ollut niitä päiviä kun tuntuu että ehkä elämästä tuleekin jotain. Oon niin niin niin ilonen että sä tunnet vielä iloa ja että toivo pilkahtaa esiin. Sä olet mulle niin mahdottoman tärkeä. Anteeksi, en osaa sanoa mitään. Mä en halua menettää sua tälle. En halua että kuolet. Sä et ansaitse tätä paskaa.
VastaaPoistaMiljoona halausta ♥