Tajunta karkaa käsistä, mä tiedän olevani sekaisin, yltäpäältä veressä, kasvot peittyneenä suolaisten kyynelten mereen. Silti mä yritän pysyä rauhallisena, mä ajattelen valoviirua, joka leikkaa huoneen poikki. Tuulen joka työntää itsensä sormieni läpi. Meriveden keinuttamassa kaislikkoa. Positiivisia asioita, positiivisia asioita. Ja mä päädyn negatiivisiin. Mä haen keittiöstä metrin laastaria ja peitän sillä reiden. Veri tulee kuitenkin läpi ja mä meinaan nukahtaa suihkutilaan. Pyörryttää, jalat eivät kanna. Kuuma vesi polttaa haavoja, mä nautin siitä. Kiristelen hampaita, puren ne yhteen, vesi roiskuu silmille ja se kirvelee, kun meikitkin vuotaa silmiin. Positiivisia asioita, mä melkein huudan. Sitten rauhoittelen itseäni kuiskauksilla, tuudutan itseni surulliseen lauluun. Hengitys on katkonaista, mutta mä kävelen silti sänkyyn. Mä otan vielä kulauksen vettä ja nukahdan.
Aamulla kaikki on erilaista. Taivas on edelleen synkkä ja pilvet itkevät, mutta sisällä on tunnelma. Tai itseasiassa se on kadonnut. Mä ymmärrän kaiken kuulemani, sanomani, näkemäni. Äiti istuu sohvalla ja kuivattaa hiuksiaan föönillä. Parvekkeen aurinkovarjo on laskettu illalla alas ja nyt se nököttää siinä kuolleena. Keittiössä astiakaapin ovet ovat auki ja sisko kaataa itselleen kahvia mukiin, sillä on tänään vapaapäivä. Mä tunnustelen jalkojani, ne ovat vielä siinä. Mutta mä en tunne mitään. Mä en ole iloinen, enkä surullinen, enkä ahdistunut. Mä en ajattele mitään. Mä kerään merkkejä, mutta varjotkin katoavat seiniltä. Sitten mä muistan, että mun pitää käydä viemässä Enkelille kirje ja alan pukeutua.
Ulkona on kylmä. Mä poltan viimeisen savukkeen ja heitän tyhjän askin ruohikolle. Mä käyn ostamassa spriteä, kaloritonta, ja kun mä näen Enkelin, kaikki on taas normaalia. En tiedä mitä tapahtui, mutta nyt mä pidän kiinni tästä päivästä. Mä en anna itseni unohtaa. Koska mä olen vielä tässä.
Mun on vaan pakko tulla kirjoittamaan että mä välitän susta. Mä en edes tiedä kuka sä olet. Mutta mä tiedän mitä sä olet. Sä olet kaunis, pieni, särkynyt tyttö. Ja mä toivon enemmän kuin mitään tällähetkellä että sä jaksat pitää kiinni. Pidä kiinni vielä. Älä ikinä luovuta. Koska sua rakastetaan. Mä tiedän että sanat on vaan sanoja mutta mä toivon että sä uskot mua. Mä toivon että ne olisi enemmän. Sä ansaitset onnen. Sä todella ansaitset. Miljoonatuhattahalausta. Mä olen onnellinen että löysit mut uudestaan joskus. Mä toivon että sä löydät mut vielä kerran. Että mä oon elossa.
VastaaPoista♥