Yhdeltätoista yöllä kaksitoistakertainen annos rauhottavia.
Kolmekymmentäyksi viiltoa, jokainen toinen toistaan syvempiä.
Melkein puoli tuntia tyrehdyttämistä.
Huolestuneita tekstiviestejä ja puhelinsoittoja.
Onhan kaikki hyvin?
On. Mä en voi nyt vaan puhuu.
Ja liikaa ruokaa.
Liian suuri maha, turvonnut kaikesta siitä ruuan määrästä.
Kyyneliä poskilla, en kuitenkaan itkenyt.
Mä en taaskaan osaa itkeä.
Tästä tulee rankka päivä.
Hoitokokous ja uloskirjaus.
Mä en aio sanoa mitään, paitsi sen, että
kaikki on hyvin.
Koska kaikki on hyvin.
Ihanaa, että sä oot vielä täällä♥
VastaaPoistaOon niin onnellinen että sä olet vielä siellä. Mutta rakas miks et sä voi kertoa? He haluavat vain auttaa. Sä tarvitset apua rakas. Sä tarvitset. Mä en osaa sanoa mitään enkä edes näe kirjoittaa kun mua itkettää niin paljon. Olet rakas ♥
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista