Haluaisin juosta vastatuuleen, antaa tuulen pyyhkiä hiukset kasvoiltani, juosta niin kovaa kuin jaloistani vain pääsisin ja huutaa niin kovaa kuin ikinä lähtisi ääntä. Antaa tuulen viedä kuluneet päivät pois silmistäni, ja aloittaa aivan uusi elämä, ilman murheita, ilman huolia. Tietenkin tekisin sen, jos se vain olisi mahdollista. Mutta minä olen ankkurilla kiinnitetty tänne pohjalle, seurustelemaan mustan veren kanssa, kietoutuneena vesikasvien hentoon syleilyyn. Suudelma kuolemalta, se on pian vastassa, ellen lähde jo pakoon. Mutta jalkani on loukussa kallionkielekkeeseen, enkä pääse irti. Viimeiset voimani olen käyttänyt täältä pois pyristelyyn, mutta niitä ei ole enää jäljellä. Olen ikuisesti unohdettu tänne pohjalle, en pääse omin voimin pois, enkä tunne edes haluavani pois. Haluan vain jäädä tänne, tai että pimeys söisi minut lopullisesti.
Enää en jaksa esittää iloista. Minulla ei ole enää tahtoakaan esittä iloista, en jaksa. Olkoot huolissaan, minä päätän mitä elämälläni teen ja jos minä olen loukussa täällä, niin minä olen. Mutta minähän en tiedä mitä minä elämälläni teen. Ehkä pian olisi aika.
Ikkunasta tunkeutuu kylmää ilmaa, paiskaan sen kiinni ja kietoudun lämpimän punaiseen huopaani. Keltaisen huhkulampun palaessa kaivan patjan alta tutun veitsen, sen saman, turvallisen tuntuisen pakotien. Kylmä teränpää kutittelee ihollani, ja kuin hai se hyökkää ja iskee ihoon. Punaista verta verta verta verta, se valuu jalkaani pitkin, tulee kuvioita, ristikko punaisesta verestä verestä verestä. Maalaan taideteoksen jalalleni, lisää lisää, eikä se lopu ennenkuin tajuan lakanien olevan yltäpäältä veressä veressä ja sitten siivoan jälkeni, mutta haavat eivät tyrehdy yhtä helposti.
Verta verta verta, lisää lisää lisää, punaista punaista punaista. Olenko tulossa hulluksi, vain kuvittelenko vain silmieni sumenemisen, sen eufoorisen hetken kun terä hipaisee ihoa, jäljentää aina samanlaisia viivoja, tanssii iholla kuin viimeistä päivää. Kuvittelenko vain, vai olenko todella täällä haiden keskellä, niiden syöttinä, tulkaa jo tulkaa jo hakekaa minut pois.
Jos minä leijun tuulen mukana, annan sen kuljettaa minut muualle, voin ratsastaa sen selässä, kuunnella tuulen suhinaa korvissani, katsoa maapalloa ylhäältä, tuntea olevani elossa, lentää pitkin taivasta, nähdä kun muuttolinnut palaavat takaisin etelään joka ikinen vuosi, vuosi toisensa perään, nähdä kuinka aurinko laskeutuu ja nousee horisontin taakse, kokea sen vapauden, ja tuntea jotakin. En tunne mitään. Olen elossa, mutta tunnenko mitään, olenko minä mitään?
Ikkunasta tunkeutuu kylmää ilmaa, paiskaan sen kiinni ja kietoudun lämpimän punaiseen huopaani. Keltaisen huhkulampun palaessa kaivan patjan alta tutun veitsen, sen saman, turvallisen tuntuisen pakotien. Kylmä teränpää kutittelee ihollani, ja kuin hai se hyökkää ja iskee ihoon. Punaista verta verta verta verta, se valuu jalkaani pitkin, tulee kuvioita, ristikko punaisesta verestä verestä verestä. Maalaan taideteoksen jalalleni, lisää lisää, eikä se lopu ennenkuin tajuan lakanien olevan yltäpäältä veressä veressä ja sitten siivoan jälkeni, mutta haavat eivät tyrehdy yhtä helposti.
Verta verta verta, lisää lisää lisää, punaista punaista punaista. Olenko tulossa hulluksi, vain kuvittelenko vain silmieni sumenemisen, sen eufoorisen hetken kun terä hipaisee ihoa, jäljentää aina samanlaisia viivoja, tanssii iholla kuin viimeistä päivää. Kuvittelenko vain, vai olenko todella täällä haiden keskellä, niiden syöttinä, tulkaa jo tulkaa jo hakekaa minut pois.
Jos minä leijun tuulen mukana, annan sen kuljettaa minut muualle, voin ratsastaa sen selässä, kuunnella tuulen suhinaa korvissani, katsoa maapalloa ylhäältä, tuntea olevani elossa, lentää pitkin taivasta, nähdä kun muuttolinnut palaavat takaisin etelään joka ikinen vuosi, vuosi toisensa perään, nähdä kuinka aurinko laskeutuu ja nousee horisontin taakse, kokea sen vapauden, ja tuntea jotakin. En tunne mitään. Olen elossa, mutta tunnenko mitään, olenko minä mitään?
Ei ei ei ei... Älä viillä :(
VastaaPoistaVoimia sulle ♥
Voi rakas mä en koskaan, ikinä, milloinkaan unohda sua sinne pohjalle! EN EN EN EN !! Mä olen siellä(täällä) sun vieressäsi ja pidän sun kädestäsi kiinni. Etkö sä tunne sitä?
VastaaPoistaTerä ei auta mua, se ei ole mun ystävä vaikka mä niin luulenkin mutta kulta, se ei auta sinuakaan. Se ei ole kummankaan ystävä. Se vaan tahtoo molemmille pahaa. Mä nään että sullakin on paha olla. LIIAN PAHA. Sun postaukset kuulostaa aina vaan pahemmilta, surullisemmilta ja pelottavimmilta. Etsä tahdo elää näin. Etsä tahdo olla täällä pohjalla. Et oikeasti, se ääni valehtelee. Sä et ansaitse tätä kipua etkä mitään pahaa. Voi rakas..
Mä en ole vielä niin pohjalla että pääsisin osastolle. Enhän mä edes ole puhunut tästä kellekkään aikuiselle. Enkä varmaan aio niin tehdäkkään. En tiedä. Oon niin sekaisin.
Mä tulen kohta ottamaan sulta terät pois. Heitän sen pois ja samalla omani! En tahdo että satutat. EN EN EN !
Miljoonia voimahalauksia
Muakin itkettää, ethän sä jätä mua?
Olet rakas ja mielessä.
♥♥♥
Nii kyl mä tiiän ettei se tienny sitä mutta tuntuu vaan että mitäs jos olisin kerennyt kertomaan omastani, niin mitä se musta ajattelis? jättäiskö se mut sitten?
VastaaPoistamut hei voimii sullekkin <3
Voi eii :c mua pelottaa sun puolesta. koita olla satuttamatta itseäsi, jooko ? Olet liian ihana, et saa koskaan lähteä♥
VastaaPoistaAnteeksi, kun en osaa sanoa mitään, olen itsekin niin väsynyt :c
Koita jaksaa, tuhat halausta♥