Minä en osaa enää syödä kuin ennen. Minä olen suuri, jättiläismäinen hirviönorsu pitkine kärsineen syömässä kaiken minkä eteeni saan. Minä todella syön liikaa, aivan liian paljon. Ette voi väittää muuta, ette saa. Olen epäonnistunut, sen tiedättekin jo tarpeeksi hyvin. Minua puistattaa, siitä on tasan vuosi, kun painoin viisitoista kiloa vähemmän. Itken, sillä nyt tajuan kuinka paljon olen menettänyt. Miksi aloin syömään viime vuonna, kun olin päässyt jo niin pitkälle? Miksi minä päädyin tähän, miksen osaa palata takaisin vanhaan? Minua kaduttaa, kaduttaa niin hitosti.
Mutta minähän olen tämä, se, joka petti itsensä. Se, joka on pettänyt itsensä ja monet muut liian monta kertaa. Se, joka on jumissa tässä kehossa eikä pääse irti. Se, jonka elämä on vain jojoilua asiasta toiseen, eikä osaa löytää paikkaansa. Minä olen niin epäonnistunut, niin tavattoman epäonnistunut. Ihan kaikessa.
Mietin vain, että miksi olen tällainen, mutten keksi mitään syytä. En mitään paitsi sen, että olen minä. Minä ja tyhmät aivoni. Haluan pois tästä kehosta, minun pitää muuttua, muuttaa tapani ja tehdä jotakin, mutta en vain kykene. Olen liian väsynyt tekemään yhtään mitään, haluan vain pois, itken ja rukoilen pääsyä pois, että löytäisin tien jota kulkea. En minä halua elää, en halua. Vaikka saisin koko valtakunnan itselleni, en minä kestäisi elää. Haluan vain pois. Yksi pyyntö.
En osaa enää kirjoittaa, unohtaudun omiin satuihini, keksin tekosyitä jäädä kotiin ettei tarvitsisi lähteä ulos, en jaksa olla koulussa, puran ahdistuksen aina vain syvempinä viiltoina, tukehdutan itseni tyynyyn ja itken itseni uniin. Kumpa pääsisin jo pois.. On niin paha olla.
Anteeksi etten ole ehtinyt tulla kommentoimaan. Luin kaikki edelliset postauksesi, ja itkin kun kerroit miten paha sun on olla. Mä niin toivoisin ettei susta tuntuisi enää huomisaamuna tolta vaan se kaikki paha olisi haihtunut jonnekin ilmaan. Koska sun kuuluu olla iloinen ja onnellinen niin kuin muidenkin tyttöjen, sun ei kuuluisi viillellä ihoon niitä punaisia haavoja jotka kuvaa sitä sun pahaa oloa.
VastaaPoistaMä toivoisin että sä menisit sinne nuorisopsykiatrille. Jos sä saisit sieltä edes vähän helpotusta tohon sun pahaan oloon.
Mä niin toivon sulle kaikkea hyvää, ja että jonain päivänä sä tavoitat onnen.
Mä en pysty kertomaan tarkalleen miten hirvittävän paljon mä painan, mutta sanon sen, että mun bmi on mennyt jo ylipainon puolelle ja sen että haluaisin laihtua yli 20 kg.
Paljon, paljon tsemppiä sulle, älä satua itseäsi!!
Mua itkettää. Mua niin sattuu lukea. En pysty sanomaan sulle mitään järkevää. Mä vaan toivoisin että sanoisit ton ääneen. Sanoisit kuinka paha on olla, ääneen. Älä viillä, älä viillä, älä viillä! Sitä mä toivon. Voi rakas mua pelottaa. Et sä ole epäonnistunut. Et missään asiassa. Mä en kestä jos lähdet. Toi yksi pyyntö on liian suuri, paha. Toivoisit mielummin parantumista. EI KUKAAN tahdo että sä lähdet!
VastaaPoistaMILJOONAHALAUSTA! Oot niin tärkeä, että sattuu.
♥♥♥
Voi pikkuinen :----( älä satuta itseäsi, sä ET OLE mikään jättiläismäinen hirviönorsu, voi eiii :(
VastaaPoistaÄlä lähde, älä luovuta, koita jaksaa taistella!
Tosi paljon voimahalauksia♥♥ (ja anteeksi tämä lyhyt kommentti)