HUOM !! Vastaan kommentteihin tästä lähtien suoraan tähän blogiin, en teidän blogeihinne (jos teillä siis on) ! (:

Kiitos kaikille kommentoijille, kaikki kommentit merkitsevät minulle todella paljon! (: <3

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

You know

Z218918938_large

Miljoonasviidestuhanneskolmaskymmenessadaskahdeskymmenesviimeinen kerta kun minä sorrun syömään. Eilinen vihreän ällöttävä parsakaalikeitto desilitra mutkittelee mun sisällä, minä olen likainen. Likainen siitä, että olen ällöttävä ihrakasa ja syön. Syön syön syön syön mutten enää. Minä en syö enää. Ikinä. Tai. Paitsi että minun on pakko syödä tänään. Mutta syön vain jugurtin, ja sen jälkeen yritän oksentaa sen pois, jos pystyn.

Haluan esitellä teille yhden henkilön, josta kukaan ei tiedä.Tytön nimi on Euroda. Hän on kaunis ja laiha, täydellinen pitkine vaaleine hiuksineen, kirsikan makuisine huulineen ja turkoosin Tyynenmeren kirkkaine silmineen. Minun unelmani, täydellinen tyttö. Euroda on minun toinen persoonani, se, joka jättää ruokailut välistä ja haluaa olla täydellistäkin täydellisempi. Euroda pitää kädestä kiinni, halaa kun minun on paha olla, käskee minun olla syömättä vaikka tekisi niin kovasti mieli, ja muistuttaa minua aina syömättömyyden hyvistä puolista. Sinusta tulee kaunis, laiha ja täydellinen, sitähän sinä haluat, etkö vain? Ja minä tottelen, sillä minä haluan. Nyt te tiedätte.

Tumblr_lvbgbd75ue1r6vfqeo1_500_large

Taivas täyttyy harmaista sadepilvistä, ne tulevat ja syövät vaaleasinisen pilvettömän taivaan. Harmaus pidättelee itkuaan, kunnes taivas repeää ja itkee. Kyyneleet raiskaa autotietä, pisarat lyö tahtia ikkunaan pum pum pum ja tuuli saa ikkunassa näkyvän männyn taipumaan talvea vasten, kaislikot halailevat toisiaan lämmittääkseen itsensä. Kaljuissa puissa roikkuu vielä syksyn viimeiset lehdet, ne pitävät yksinäisinä viimeiseen asti kiinni, kunnes tuleva talvi pakottaa nekin tippumaan alas maahan ja huuhtoutumaan pois.

Pilvet ei väisty, ja minä istun ikkunan edessä vieläkin, mihin muuhun päiväni täällä käyttäisin? Surullinen musiikki soi korvissani, muutama kyynel tipahtaa poskeltani, ja ovessa kuuluu koputus: syömään! Pyyhin heikkouden kasvoiltani, ja sanon etten tule syömään. Jään tuijottamaan tyhjillä silmillä merelle, katsomaan kuinka kylmää vesi on. Voisinpa hukkua omiin kyyneleihin..

Kiitos lukijoille! Olette ihania!

8 kommenttia:

  1. Halusin vain sanoa että olet hyvä kirjoittamaan ja pidän blogistasi tositositositosi paljon. ♥ Haleja! ♥

    VastaaPoista
  2. lopeta -a ja kultakutri

    VastaaPoista
  3. Älä anna Eurodan määräillä, ei sun pidä sitä kuunnella. Olen niin huolissani susta ettei sanat riitä. :c Voisimpa napsaista edes osan sun oloasi itselleni.
    Ja sun hei kuuluukin syödä, sata kertaa enemmän kuin nyt koska muuten vain kuihdut pois. :--(
    Voimahalauksia ihan hirmuisesti! ♥

    VastaaPoista
  4. Mulla on sua niin ikävä että sattuu!!
    Euroda on paha, se haluaa ottaa sut meiltä pois!!
    Ei Euroda ole täydellinen. Ei! Voi miks et sä usko että se on paha!
    Tärkeätärkeätärkeä! Oot mielessä koko ajan.

    VastaaPoista
  5. Anteeks tää komma mut pakko tulla kommentoimaan :/ Ei susta tuu kaunista kun laihdut ja oot syömättä :( Silloin muuttuu lopulta rumaksi! Silmäsi näyttävät aina väsyneiltä, et jaksa nähdä ihmisiä, sydämes ei pakosti jaksa pumppaa, hiukses/kyntes tippuu ja kaikkee huonoo vaan. Sä itket, koska sulla ei oo energiaa ku et syö. Olin viel 3 kk 35kg ja nyt 49kg ja onnellinen. Toivottavasti heräisit <3

    VastaaPoista
  6. Anteeksi jälleen etten ole pystynyt sulle kommentoimaan. Mun aika on vain kadonnut jonnekin.
    Näinä viikkoina mä niin toivoin, että sun paha olo olisi lievennyt hieman, päästänyt vähän irti otteestaan. Mutta sulle on tapahtunut jotain hyvääkin, sä olet vihdoin päässyt osastolle, ja mun mielestä se on tositosi hieno asia.

    Se kun kirjoitit että näit sen pienen pilkahduksen toivoa edessä, on se mitä toivoin sun vielä näkevän. Yritä ajatella niin, että aina kun sulle tulee se epätoivon hetki, sä muistat että sulla tuli se toivon pilkahdus ja että se yrittää vapauttaa sut siitä inhottavasta ahdistuksen kahleesta, joka on sut kietonut otteeseensa.
    Ja kuten totesit, niin viiltely ei ole se paras mahdollinen apu ahdistukseen. Etsi se sun hoitaja tai se joku aikuinen sieltä jolle sä voisit purkaa sen ahdistuksen, johonkin muuhun kun suhun itseesi.

    Paljon voimia sulle rakas, älä vielä luovuta!!


    Ps. Mun mielestäni tuo Eudora, josta puhut, ja sen neuvot, ei ehkä ole parhaat mahdolliset noudatettaviksi. Mä en halua olla inhottava toruja mutta mä ajattelen vain sun parasta ja toivon koko sydämestäni että kaikki toi sun ahdistua muuttuu iloksi.

    VastaaPoista
  7. minkä ikäne oot? :O ja voimia =) <3
    http://my---life---as---me.blogspot.com/

    VastaaPoista
  8. Kirjoita pian, ikävä rakasta♥♥♥

    VastaaPoista

kirjoita rehellisesti, älä hauku, kiitos