Tulin osastolle torstai-iltana ja tämä on jo siis tavallaan vasta toinen kokonainen päivä täällä. Jotenkin huojentunut olo, mutta se päivä koittaa vielä, en vaan tiedä miten selviän siitä. Kaikki terät on otettu pois, lääkkeitä on vaikea ottaa, mutta otan kuitenkin. Syöminen on superhankalaa, ja olenkin laihtunut. Rustailen yöllä runoja, ne auttaa pitämään minua pystyssä. Nyt on vaikeaa, mutta kai minä täältä vielä nousen. Vaikka en ansaitsekaan sitä, en ansaitse mitään hyvää. Yritän yritän yritän, ei ne voi pitää minua täällä ikusiesti. En pääse kirjottamaan, mutta lupaan tulla päivittämään blogia aina kun vain pystyn. Mutta nyt mä yritän yritän yritän ja se saa olla tarpeeksi.
Tsemppejä kaikille ihanille muruille, jotka tuette minua sieltä ruudun toiselta puolelta! ♥
Voi kultapieni, ihanaa että oot siellä <3 Tai varmasti on rankkaa, eikä tunnu kovin ihanalta, mutta tosissani toivon, että siitä on sulle apua! Kyllä sä vielä sieltä nouset, ihan varmasti :) Tsemppiä hurjasti ja miljoonasti haleja<3
VastaaPoistavoi rakas <3 paljon voimia ja tsemppiä sulle! <3
VastaaPoistaVoi mä olen niin onnellinen että sä olet siellä rakas!!
VastaaPoistaSÄ ANSAITSET KAIKEN AVUN ! SÄ ANSAITSET NOUSTA TAKAISIN JALOILLESI!
Sä olet mielettömän rakas, nyt keskityt paranemiseen! Nyt keskityt itseesi.
Hurjan paljon voimia rakas, mä en koskaan lähde sun viereltäsi.
♥♥♥
Tsemppiä tsemppiä tsemppiä !!
VastaaPoistaToivottavasti kaikki kääntyy hyväksi, et ole yksin ♥
Ihanaa, että saat apua, mä olen niin helpottunut! Tuhat voimahalausta♥♥
VastaaPoista