Hiljainen kiitos kaikille lukijoilleni ja kommentoijille!♥
Tunnen itseni niin kamalaksi ja ällöttäväksi ihmiseksi, kun tummat pilvet kerääntyvät päälleni ja alkaa sataa. Minä valehtelen äidille ottavani lääkkeet, mutta syljenkin ne mukiin, ja lähden ulos. Kyyneleet eivät tipu poskea pitkin vaikka kuinka yritän, mutta veri valuu jalkaani pitkin, se on ainut mihin pystyn. On niin paha olla, taivas mustenee, tähdet ovat piilossa harmaiden sumupilvien takana, maailmassa ei ole enää mitään kaunista. Kaislikko viheltää tuulessa, puut nojaavat toisiinsa lämmittääkseen itseään talvea vasten. Meri lainehtii rajusti, aallot hakkaavat rantakiviä, minä juoksen karkuun sitä kaikkea, karkuun pahaa maailmaa, mutta missään minne päädyn ei ole hyvä olla. Ajatukseni seuraavat minua kaikkialle.
Yöllä revin ihoni verelle, sotken sillä papereita, kirjoitan itsemurhaviestejä ja kuvittelen itseni hyppäämässä rekan alle, tai ampumassa itseni tyhjällä, avonaisella pellolla. Silmissä välähtelee kuvia, minne katosivat ne hyvät päivät? Muistot ovat karuja, mutta niin suloisia, minä niin kaipaan. Valot sammuvat koko talosta, minä kaivan veitsen taas esille ja naarmutan jalkani niin, ettei ihoa ole enää jäljellä. Revin ihoni irti ja kaadan haavoille suolaa.
En tunne enää itseäni, kuka minä olen ja mitä minä teen tässä maailmassa. Mikä on minun tarkoitukseni, mihin minut on muka luotu. Vastaus on helppo, ei mihinkään. Mutta mikä on elämän tarkoitus? En tiedä enää mitään, en tiedä minne olen kulkemassa. Unohtelen asioita, en kuuntele ja ajatukseni ovat aivan sekaisin, en pysty keskittymään, sillä sulkiessani silmäni näen itseni kuolleena. Unissani viillän jalkani täyteen, tiputtaudun pilvenpiirtäjän katon reunalta, ammun itseni, enkä enää jaksa tällaista.
Sisko piirtää paperille kaunista tyttöä, värittää sille kauniin punaiset hiukset samalla kun minä piirrän ranteeseeni katkoviivat ja saksen kuvan, leikkaa tästä. Olisiko se niin helppoa..
Mietin terveydenhoitajalle menemistä, että sanoisin sen mitä eniten pelkään toivon. Kyllä minä.. ehkä, haluan apua, mutta silti en. Ristiriitaiset ajatukset sotivat päässäni, kumpi lopulta voittaa, en tiedä, mutta minä harkitsen. Olen valinnut päivän, pidän siitä kiinni ellei tapahdu mitään.
Minä en pelkää kuolemaa, vai pitäisikö? Minä haluan sitä, toivon, haluan, toivon, rakastan. Halailen sitä, se ottaa minut syleilyynsä, minä kuvittelen yhteisen elämämme toisella puolen elämää, sillä pimeällä puolella. En minä pelkää kuolemaa, minä pelkään elämää. Minä en selviydy, en ikinä, joten parempi pelastautua nyt.
pelastakaa mut, mä en kestä enää
Tuntuu niin pahalta lukea, että sulla on näin vaikeaa. :< Kumpa voisin auttaa jotenkin merkittävästi! Mutta muista, että mä luen jokaisen tekstin mitä julkaiset ja elän sun mukana kaikki vaikeat hetket. Yritä jaksaa♥ Ehkä se elämä hymyilisi vielä kauniisti sinullekin.
VastaaPoistamene sinne terkkarille. kerro kaikki. anna sen auttaa sua. uskon kyllä että sä haluat sitä apua. ja että sä olet epätoivonen. <3 haleja ja voimia sulle. toivon että sä hankit apua
VastaaPoistaKaikki on pyytänyt sua jaksamaan täällä muiden takia, onhan se totta, että ilman sua mailma olis erinlainen,ja niin moni jäis sua kaipaamaan, mutta mä haluan sun tietävän, että lopulta päätös on sinun, eikä sinun tarvitse jaksaa kärsiä täällä kenenkään takia.
VastaaPoistaSinä itse olet tärkein.
Mutta ajattele, vaikka kaikki on nyt pelkkää paskaa, sä voit saada apua, selvitä ja nauttia vielä sun elämästäs, kyllä kaikki järjestyy : )
Voimia sulle !
Älä tee mitään itsellesi, itsesi vuoksi :(!
Oon ehdottomasti samaa mieltä Nessan kanssa ! Ja kiitos <3
VastaaPoistaMä haluaisin tulla sinne halaamaan sua ja pelastamaan sut, voi tyttöpieni :( pyydän, MENE sinne terkkarille, jooko! Älä luovuta vielä, oon niin kamalan huolissani!
VastaaPoistaTuhat voimahalia♥
En ikinä itke vaikka minkälaista olen lukenut blogeista ja netistä yms.
VastaaPoistaMutta nyt itkin. Itken itseasiassa koko ajan.
Mene sinne terkkarille. Kultapieni. Se osaa auttaa sua. Se saa sun elämän taas raiteilleen, sun elämänhalun takas. Mä tunnen sun tuskasi. Tajuuksä kuinka paljon sä satutat kaikkia jos sä lähdet pois? ♥ Sä merkitset monelle ihmiselle todella paljon. Älä ikinä unohda sitä. ♥ Me kaikki halutaan että sä paranet. Kukaan ei toivo että sä lähdet pois.
Ymmärrän että nyt tuntuu vaikealta ja nää voi vaikuttaa vain sanoilta, mutta jos voisin tulisin luoksesi nyt ja halaisin lujaa ja sanoa että olen tässä ♥ Olet tärkeä ja rakas, koita jaksaa ♥
Mä en ymmärrä mikä sitä meseä vaivaa,kaikki muut kutsut mä saan mutten sun omias? :O
VastaaPoistaNo loppujen lopuksi kaikki on sun itsesi päätettävissä vaikka mä kyllä haluaisin muuttaa sun aikeet toiseen suuntaa, olet niin tärkeä ja ihana ihminen ♥
Kiiitos paljon ihanasta kommentista <3
VastaaPoistaHyvä, että oot menossa ossalle! Se on ihan varmasti oikea ratkaisu. Kunpa pääsisit sinne pian. Nyt. Heti. Ihan oikeasti, sulla on niiin paha olla, että sä tarviiiit niiiiiiiiin paljon apua ja tukea. Eka sut pitää saada pysymään hengissä. Kuulostaa karulta, mutta siis eka juttu on se että sut otettais sairaalaan ja sitte pikkuhiljaa alettais selvitteleen niitä ongelmia. Ottaisit ne lääkkeet.. Oon huolissani susta, ihan hirveän huolissani, vaikken ees oo aikasemmin lukenut tätä blogia ja en tunne suo mitenkään. Mutta niin, voin vaan kuvitella miten huolissaan sun läheiset on, ne jotka tietää! Ja miten paljon niitä sattuu, jos sä lähdet. Mutta sä et saa lähteä. Et. Kaikki muuttuu vielä hyväksi, niin kliseiseltä ku se kuulostaakin, mutta usko muo - sitä kannattaa odottaa! <3 Mä pelastaisin sut jos voisin, mutta mä en voi sanoa muuta kun että nyt rakas tyttöpieni HUUDA. Huuda niin kovaa, että ihmiset tajuaa miten paska olo sulla on. Sä ansaitset apua, sä ansaitset paremman elämän ja sen sä tuut saamaan, mä lupaan sen, kunhan jaksat taistella <3 MILJOONA HALIA<3!
voi pikkunen, iso voimahalaus sinne !♥
VastaaPoistaTiedän että avun vastaanottaminen on hankalinta, mutta se voisi oikeasti auttaa sua. Mene sinne jooko kiltti :c
niinja kiitos kommentistasi! kyllä mulla oikeastin on hetkittäin vähän parempi olo jo...
Nyt rakas menet sinne terkkarille. Menet ja kerrot kaiken. Kerrot mitä ajattelet. Kerro miten paljon haluat pois, mutta miten paljon haluat apua. " pelastakaa mut, mä en kestä enää " Me kaikki tehtäisiin se, minä tekisin sen jos voisin! Mä irrottaisin sut kuoleman puristuksista ja sulkisin isoon laatikkoon. Ei tuo kuolemanhalu enään pientä ole :( Sitten me voitaisiin istua laatikon päälle ja nauraa.
VastaaPoistaOon susta niin kamalan huolissani, mä pyydän, käytä kaikki mahdollinen apu. Kokeile jokaista. Mene osastolle, sairaalaan, terkkarille, psykalle tai ihan mihin vaan!
Sä tulet selviämään vielä!!
Nyt sun täytyy vaan antaa muiden auttaa.
Olet niin tärkeä, miljoona voimahalia♥♥♥
Moi. Eksyin jokin aika sitten vahingossa blogiisi ja olen sitä jonkin verran lueskellut. Tiedän miltä tuntuu kun tuntuu ihan hirveän pahalta ihan hirveän pitkän aikaa ja haluaa sen viimein loppuvan kun pelkää ettei enää kestä tai ettei se olo lopu koskaan.
VastaaPoistaTeet toki itse omat päätöksesi, mutta jos olet jo päättänyt lopettaa kaiken, niin sittenhän ei ole mitään väliä jos kokeiletkin ottaa apua vastaan. Se on hieno asia, että sulla on apua saatavilla ja jos annatkin muiden kannatella sua sen sijaan, että pinnistelisit itse eteenpäin niin se voisi olla kokeilemisen arvoista.
Tärkeintä kuitenkin on, teet mitä teet, että annat itsellesi anteeksi sellaiset asiat mitä teet mistä tulee paha olo, niinkuin vaikka viiltely ja syöminen. Ei se haittaa, eikä sitä tarvitse hävetä. Eikä tarvitse hävetä sitäkään jos ei syö tai ei viiltele. Voit hellittää ohjaksista ja antaa itsellesi vähän armoa ja luottaa itseesi. Pärjäät kyllä. Mieti, olet pärjännyt jo näin pitkälle ja vaikeiden hetkien ylitse, Eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta tuskin se enää pahemmaksi voi mennä. Ansaitset parempaa ja olla onnellinen. On se mahdollista.
Anonyymi, Kiitos kommentista! :-)
VastaaPoistaJos minä otan apua vastaan, jos minä kerron miltä musta tuntuu, niin se, mitä mä olen päättänyt tehdä ei onnistuisi. Mä haluan tehdä sen, koska en enää jaksa, en enää päivääkään. Mun on pakko jaksaa siihen asti, kunnes tulee se päivä ja mä voin lähteä. Mä en tiedä miksi valitsin päivän, johon on kuitenkin niin paljon aikaa, mutta samalla niin vähän, etten tiedä kannattaako mun edes harkita ottavani apua vastaan ja yrittää päästä tästä kaikesta yli, vai onko siihen niin vähän aikaa, ettei ole siinä oikeasti mitään järkeä.
Ja voi, kyllä mä häpeän sitä, että mä viiltelen ja että mä syön. Ensimmäistä häpeän ehkä muiden mielipiteiden takia, mutta syömistä mä häpeän itseni vuoksi. En oikein ymmärrä, mitä tarkoitat tolla, että mä antaisin itselleni anteeksi syömisen, koska mä en pysty siihen. En häpeäisi jos en söisi, tai näin luulen.
En pysty antamaan anteeksi itselleni, enkä hellittää, en osaa antaa armoa. En osaa kuvitella itseäni luottamassa itseeni, se on kaikista vaikeinta. Ehkä syynä on negatiivisuus kaikkea kohtaan, etenkin itseäni kohtaan. Ehkä syy on juuri siinä, etten mä usko pystyväni mihinkään.
Olen pärjännyt vaivoin, mutta nyt on mun aika ehkä mennä. Niin, tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta en usko että siitä parempi ainakaan tulisi. En kyllä tiedä voiko tämä enää pahemmaksi mennä, ja jos menee, niin haluan lähteä nyt heti. En kestäisi enää mitään pahempaa (itsekäs).
Kiitos, kiitos paljon kommentistasi!! Mietin asioita, lupaan miettiä. (En silti usko ansaitsevani onnellisuutta tai parempaa elämää, elämää ylipäätään, eikä se olisi mahdollista..)