Me nähtiin tänään Enkelin kanssa. Me istuttiin mun vanhan tarhan pihalla, keinujen aidan päällä. Me puhuttiin vähän kaikesta, mutta kuitenkin jänistin sen verran, etten kehdannut pilata tunnelmaa selittämällä mistään laihduttamisesta. Sen sijaan mä tein mun tennareilla hiekkaan hiekkaenkelin ja kirjoitin siihen viereen kepillä Enkeli. Enkeli on mun parasystävä ja me voidaan puhua kaikesta. Sitten me mentiin Enkelille ja se lakkasi mun kynnet kelta-kultasiksi. Mun oma enkeli.
Ilma on lämmennyt huomattavasti, mutta silti mulla on kylmä. Tai varmaan koska mä kävelen pääasiassa hupparilla ulkona. Pitäisi hankkia aurinkolasitkin, koska aurinko on tullut horroksestaan. Mutta aurinkolaseja mä en saa, ennen kuin mä olen laihtunut kolme kiloa, ainakin. Mä en ole laihtunut yhtään kolmen kuukauden aikana, vaan päinvastoin - lihonut. Ällöttää olla näin iso, jalkalihaksetkaan eivät enää näy, vaan ne ovat peittyneet pehmeään rasvaan. Mä olen aivan liian iso nykyään, painan kohta varmasti kaksisataa kiloa. Tai ainakin mä näytän siltä. Tänään jotain tuhat kaloria ja mä olen niin pettynyt itseeni. No, enhän mä ole yrittänytkään. Mä olen laiskapaska.
Luin koko blogisi läpi yhdeltä istumalta. Ainoa kysymys mikä tuli mieleen oli se, että onko sun äiti saanut apua? Tai tukea? Miten se jakselee kaiken tän keskellä?
VastaaPoistaHaluisitko kertoo meille vähän enemmän sun päivistä, kavereista yms, ku välillä tuntuu ettei saa koko tapahtumaa selville ku kerrot aika rajoitteisesti kaikesta.. Ota tää positiiviena kritiikkinä! :D
VastaaPoista