olen luuseri

 

 

En ole koskaan tuntenut itseäni näin epäonnistuneeksi. Tai ehkä olen, mutta pitkiin aikoihin mä en ole tuntenut itseäni näin epäonnistuneeksi ja luuseriksi. Kaikki sattuu yhtäaikaa ja mä olen ihan sekaisin. Tiedän, ettei mun pitäisi syödä kuin vain vähän, ja näyttääkseeni muille kuinka vahva olen, mutta mä vain syön ja syön ja mätänen. Tänään mä olen kävellyt ulkona isosiskoni kanssa ja polttanut röökiä ja juonut energiajuomaa, nauranut ja peittänyt sen epäonnistumisen ja pahan olon hymyn taakse. Rööki lisää nälkää ja me käytiin ostamassa suklaata, joka on jo nyt mun mahassa, koko sadan gramman levy. Olen niin pahoillani, syömishäirö, olen pahoillani, mutta en vain kestä. Mä en osaa laihduttaa. Mä tiedän, että olen huono esimerkki Enkelille, mutta sentään mä syön. Kyllä Enkelikin syö, ainakin vähän, mutta ei se riitä. Mä olen se, joka ne ajatukset Enkelin päähän takoi. Mä olen se, joka antoi laihdutusvinkkejä Enkelille. Mä. Olen. Syyllinen. Kaikkeen.

Mutta mä tahdon laihtua. Miksen mä reagoi pahaan oloon olemalla syömättä. Miksi mä reagoin kaikkeen syömällä. Miksi mä olen tunnesyöppö. Mä vihaan itseäni niin paljon. Maanantaina mun on pakko pakko pakko pakko pakko säädellä mun syömisiä. Mä haluan haluan haluan olla laiha. Mä haluan olla sellainen tyttö, joka polttaa tupakkaa nälkäänsä, juo coca-cola -lightia ja syö silloin tällöin yhden omenan. Mä haluan.

"aina saa haluta, mutta kaikkea ei voi saada"

Siksi mä luovun nyt joistakin mun unelmista, saavuttaakseni pitkäaikaisimman haaveeni. Laihuuden.