Girl in the Mirror

Ja minä tiedän kuinka se sattuu, sattuu katsoa peiliin ja nähdä se kammottava peilikuva, joka tuijottaa sen tyhjillä silmillään vailla ilmettä. Sen surullisen suun, jolle ei ilmesty hymyä edes pakottamalla. Ei, peilin tytölle ei anneta hymyä, hän ei ansaitse sitä. Peilin tyttö on lihava ja sen maha pullottaa. Posket pullottaa, maha pullottaa, reidet pullottaa, kädet pullottaa. Sen tytön silmästä putoaa kyyneleitä, mutta hän ei itke.

Vahvat tytöt eivät itke.

Ja peilin tyttöä sattuu, henkisesti sekä fyysisesti. Eilisyön syvät viillot kiristää ihoa, ja pyyhkimätön veri käsissä haisee raudalle. Tyttö pesee naaman toivoen hävittävänsä eilisen pahan kasvoiltaan, viruttaa pois sen surun ja huolen ja aloittaa alusta. Mutta peilikuva ei muutu, silmiin jää yhä se tyhjä ja välinpitämätön katse, suu mutrulla lähtee kouluun ja katsoo siellä, kuinka muilla on hauskaa. Tyttö istuu yksin ja hiljaa.

Niin kuin hänen kuuluukin.

Ja tytön kädet ovat kylmät, hän tärisee ulkona kävellessän hiekkatiellä, missä kivet rapisevat askeleiden alla ja taivaalta satavat pisarat tekee putouksia tytön poskille. Tytön tummat hiukset ovat märät ja ne kihartavat kosteassa säässä. Tytön kasvoille muodostuu hymy, kun tuttuja tulee vastaan.  Ruokapöydässä tyttö on hiljaa, eikä kukaan kysy mitään, kun hän ottaa lautaselle vain hieman ruokaa. Muutama sata kaloria. Ja paljon vettä.

Koska tyttö ei epäonnistu.