Truth faces you

Pitkästä aikaa pääsen kirjottamaan. Huokaus.

Minä en voi hyvin, sen voin sanoa. Viikko on kulunut tosi nopeasti, vasta äskettäin minä istuin lääkärin oven takana ja jännitin kädet hikoillen. Siitä on kulunut viikko, ja tänään istuin siellä uudelleen. Sirppisiipi oli jotenkin rauhoittava ja minä kerroin hänelle, miltä minusta tuntuu. Hän ehdotti, että jos minä nyt kuitenkin kävisin koulun psykiatrilla. Minä vain nyökkäsin ja kuiskasin hiljaisella äänellä ethän kerro äidille että mä haluan niinku.. kuolla? Ja kun minä tulin koulusta kotiin, Sirppisiipi oli jo tehnyt puhelinsoiton äidille ja kaikki on nyt hyvin. Vai onko?

Minä menen puhumaan joku päivä psykiatriselle sairaanhoitajalle, joka on meidän koulussa ja joudun näkemään sitä monta, monta kertaa. Ainiin, ja Sirppisiipi ehdotti, että puhuisin siellä nukkumisestani, jos ottaisin niitä lääkkeitä. Mutta en minä ota, m-mm. Viimeyönä nukuin kylläkin vain kaksi tuntia, mutta en minä lääkeitä silti tarvitse. Ajattelin nyt vastata teidän kysymyksiinne tähän postaukseen, sillä en ole varma, milloin seuraavaksi pääsen koneelle.

Paljonko painat?

En haluaisi kertoa tämän hetkistä tarkkaa painoani, mutta olen yli kuusikymmentä kiloa. Bmi on 22, hyi.

Mistä lähtien sulla on ollut masennusta ja syömiseen liittyvää ongelmaa?/

Kuinka kauan olet sairastanut syömishäiriötä?

Reilu vuoden. Ensimmäiset syömättömyydet tulivat puolitoista vuotta sitten, mutta se kesti vain sen viikon. Viime kesänä kiinnitin huomiota syömiseeni, en syönyt esim. makkaraa tai herkkuja niin paljoa. Viime syksynä se paheni, ahmin ja söin aivan liikaa ennen kuin lopetin syömisen miltei kokonaan. Sen vaiheen jälkeen aloin syömään "normaalisti" enemmän, mutta sitten se muuttui taas ahmimiseksi ja nyt olen melkeinpä vuoden pelleillyt näiden kaikkien kolmen välillä. Välillä syön, välillä olen syömättä ja välillä ahmin.

Entä masennusta?

Masennusta on ollut jo ainakin kaksi vuotta. Se alkoi alakulolla, enkä halunnut käydä koulua. Se oli sellaista murrosiän kapinaa, tavallaan, mutta sitten se paheni. En halunnut enää lähteä minnekään kavereiden kanssa, aloin olemaan yksin ja aloitin viiltelynkin. Pahin masennus on päällä luultavasti nyt, mutta viime talvena se oli pinnalla myös. Olen yrittänyt sivuuttaa koko aiheen, koska en haluaisi olla masenutunut.

Luuletko sairautesi alulle olevan jokin sanoin muodostettava syy?

En usko, mutta voisin kuvitella tämän johtuvan perhetilanteestani. Äiti ja isä erosivat kun olin parivuotias, eikä minulla ole ollut miespuolista henkilöä elämässäni ollenkaan. Voisin kuvitella masennuksen olevan seuraus syömishäiriölle, tai sh seuraus masennukselle, mutta en oikein osaa sanoa, kumpi on kumpi. En oikein osaa sanoa mitään järkevää, sillä ei tähän ole mitään yksiselitteistä syytä. Luulen, että kaikki mahdolliset tekijät ovat olleet osana kaiken puhkeamiseen, mutta vaikuttaahan toki myös oma persoonani, joka on aika sulkeutunut ja itseenikäpertyminen.

Mikä sai siut alottamaan laihduttamisen ja kuinka vähän oot painanut vähimmilläs?

Laihduttamaan aloitin ensimmäisen kerran ihan vain laihtumisen halusta. Olin lihava, joten päätin alkaa laihduttaa. Mutta tällä kertaa syynä on ehkä se äidille näyttäminen, että kuinka paljon minua sattuu, mutta myös se, etten kestä itseäni tällaisena läskinä. Haluan olla laihempi, yksinkertaisesti. Alimmillaan paino on ollut siellä 49 kilossa, viime syksynä/talvena.

Missä koulussa olet? :)

Valitettavasti en halua paljastaa tätä.

Miltä paikkakunnalta?

En kerro, mutta asun Etelä-Suomessa.

Minkä ikäinen olet?

Ylä-asteella olen, ikää en kerro.

Mikä asia saa sut ihan satavarmasti hyvälle tuulelle, tai sellasen hyvän tunteen aikaan? Siis nuotilleen laulamisen lisäksi ;>

No esimerkiksi ystävät, ne on aina siinä vierellä tukemassa. Sitten se pienempi luku vaa`assa, ja laihtuminen, tottakai. En tiedä, tuntuu etten nauti enää mistään samoin kun ennen. Mistään ei tule iloiseksi, mikään ei ole enää hauskaa. Kaikki pyörii vain mustassa ja kiertää kehää.

Onko sulla jotain kauneusihannetta, siis ihan tunnettua henkilöä tai no tuntematonta? Ja mikä siinä niin viehättää?

Ainakin yksi mun suosikki on Anna Abreu. Rakastan sen vartaloa, vaikka se ei olekaan mikään maailman laihin ihminen, mutta sillä on ihana kroppa, on lihaksikas ja hyvä iho. Mutta jos pitäisi thinsposta valita, niin ehkä Kate Moss. En tiedä.

Jos suomalainen ei olisi vaihtoehto, niin minkä maalainen haluaisit olla, miksi?

Englantilainen, koska rakastan sitä kieltä ja varsinkin brittiaksenttia. Lontoo on aivan tajuttoman ihana kaupunki, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään! Tulevaisuuden haaveena on käydä edes kerran Lontoossa ja muutenkin Iso-Britanniassa. :)