Wrong right wrong

Minä tiedän, että se on ihan tässä vierelläni, vaikka haluan vain unohtaa sen. Unohtaa tämän tunteen, unohtaa kaiken mitä olen sanonut tai minulle on sanottu. Unohtaa tämän kivun ja aloittaa uudelleen - mutta se tahto ja voimat ovat kadonneet. Kun vielä kesän lopussa päätin taistella tieni tämän kaiken läpi, se iski veitsensä minuun syvemmälle kuin koskaan ja otti samalla mukaansa kaiken voiman ja päättäväisyyden.En uskalla edes arvailla, mitä minulle on tapahtumassa. Haluan kyllä tietää mitä, mutta.. Miksi tämä on niin vaikeaa? Äh.

Olen menettänyt yhden älyttömän tärkeän ihmisen, mikä sattuu enemmän kuin osasin kuvitellakaan.

Minulla on paljon ristiriitaisia ajatuksia, enkä osaa ajatella oikein tai kunnolla.

Minua sattuu ja haluan apua, mutta se tuntuu väärältä.

Minulla on nälkä, mutta se käskee minun pysyä erossa siitä paskasta.

Minua raivostuttaa ja itkettää, mutta pidän kaikki nuo tunteeni sisälläni.

Minä leikin veitsellä ja petän lupaukseni, mutta se tuntuu hyvältä - ei lupauksien rikkominen, vaan se kipu.

Minulla on ihan helvetin paha olo ja haluaisin luovuttaa, mutta en kykene edes siihen.

Minä en pysty luovuttamaan, koska olen säälittävä.

Todella, todella, todella säälittävä ja ruma.

Ahdistuksen isot ja mustat kädet painaa rintakehääni sisäänpäin, peittää suuni sen silkkiseen hansikkaaseen käärityllä kädellään ja pitää jämäkän otteensa kaulani ympärillä. Minä sukellan yhä syvemmälle tässä pelissä, kuka pidättää henkeä kauiten. Matka vain jatkuu ja jatkuu, enkä näe enää pintaa. Vedessä pehmeääkin pehmeämmät vesikasvit halailee jalkojani, virtaus kuiskailee korviini sanoja ja keinuttaa minua ympäri ämpäri syvää merta, Atlantilta Intianmerelle ja takaisin. Kysymys onkin - kuinka kauan peliaikaa on vielä jäljellä?

Enkä minä osaa enää kirjoittaa, antakaa rakkaat anteeksi.
Halauksia teille kaikille, olette tajuttoman ihania!♥