Ahdistaa liian paljon. En enää tiedä mikä täällä on totta, ja mikä ei. Mun ääni päässäni käskee koko ajan vahingoittamaan itseäni, ulkona kävellessäni se kuiskailee vaihtoehtoja tappaa itseni. Mun pää hajoaa ja reisi täyttyy tummanpunaisista viivoista, ne eivät enää ole vaaleanpunaisia hentoja naarmuja. Ne ovat verta vuotavia, ne sattuvat ja minä vain jatkan. Mikä mulla on? Kaikki paha katoaa aina kun veitsi koskettaa ihoa, on vain se hetki, kun terä piirtää iholle jäljen ja se kipu, se peittää henkisen tuskan hetkeksi ja minä voin nukahtaa. Mä en tiedä mikä minuun on mennyt. Ajattelen koko ajan vain kuolemaa..
Ja sitten mä kerroin Kukkaistädille, mikä oli varmasti elämäni suurin virhe. Mun piti pitää kaikki salassa, kenenkään ei pitänyt tietää, ja nyt on ihan lähellä, että äiti saa tietää. Mutta enkö minä sitä halunnutkin? En ainakaan tällä tavalla. En mä halua huolestuttaa äitiä, en mä halua, että sen olo pahenee taas, kun olen näin itsekäs. Olen oikeasti kamala ihminen, en mä ansaitse elää. Ja jos mikään muu ei auta, mä tapan itseni.
Milloin mulle tuli näin paha olo? Ihan kuin yhtäkkiä joku olisi tullut kuristamaan mua, ja sanomaan, että mun on pakko kuolla. Se ääni mun päässä ei hiljene, mä haluan eroon siitä. Mutta samalla mä kuitenkin ansaitsen kaiken tämän. Mä ansaitsen.
I want to die.
Mä olen kamala, huono, läski ihminen, mä en ansaitse elää. Joka ikinen asia on väärin, kaikki tuottaa vain tuskaa, hymyilemisestä itkemiseen. Mä vain itken, en saa nukutuksi, meinaan hypätä auton alle joka toinen minuutti ulkona ollessani, haluan viiltää tämän pahan olon pois. Mä en kestä itseäni. Mä olen vain yksi valehteleva idiootti, joka vihaa itseään.
Kuka mä luulen olevani?
Gosh, I wish että olisin missään noissa kuvissa! Herranen aika. En mä halunnu niitä kuvia laittaa ainakaan vielä, ehkä ens viikon alussa jos viikonlopputurvotus häviäis :-D Mun tavote on nyt jouluks saada painoks 50kg, eli reilu 6kg vielä pois, ja sitte loppujen lopuks 45kg:) Toivottavasti onnistuu. Argh.
VastaaPoistaÄlä sä ite viiltele, voi pieni! Kyllä se hetkeks auttaa, mutta loppujen lopuks ei. Sun kannattaa sanoa sille psykiatrille siitä vaitiolovelvollisuudesta, ja kysyä et mitä ihmettä. Ei toi oo reilua, että menis sanomaan ilman mitään lupia. Oot tosi ihana ihminen, remember that :> <3
Joskus täytyy sanoa totuus ja se totuus on että kyllä sä ansaitset elää. Totuus on se, ettei sussa ole mitään läskiä, huonoa tai kamalaa.
VastaaPoistaMua itkettää. Mua sattuu lukea tätä. Sattuu lukea siksi että sua sattuu noin paljon.
Se että kerroit sun psykiatrille ei ollut mikään virhe! Ethän sä ton olon kanssa voi yksinkään olla!
Sä et ansaitse pahaa oloasi. Et todellakaan. Ei kukaan meistä:<
Mielettömästi voimia sulle♥