Ajattelin vain tulla sanomaan, etten pääse kirjottelemaan kunnon postauksia hetkeen. Tuntuu vain, että kaikki hajoaa käsiin ja että olen nyt aivan yksin tämän päätöksen edessä. Kumman minä valitsen Nuorispsykiatrisen polklinikan vai koulun psykiatrisen sairaanhoitajan? Ikuistan jälleen ahdistukseni ihooni, punaisena, pistävänä viivana. Se helpottaa hetkeksi. Ehkä minä jonain päivänä olen kevyt keiju ja lentelen taivalla täydellisenä, mutta en vielä hetkeen. Minun täytyy ensin selvittää asiat. Anteeksi rakkaat. Ja kysymyspostaus tulee mahdollisimman pian! Tällä välin kun olen poissa, lähetelkää kysymyksiä, jos on!
elä tee kultapieni ittelles pahaa ):
VastaaPoistathe main thing is, että saat itsesi kuntoon. kovasti voimia ja jaksamisia sinulle. mitä ikinä päätätkään, matka tulee olemaan kivinen. sinä pystyt siihen ! : )
VastaaPoistaOot valinnu oikeen tien,koita parantua parhaasi mukaan <3 voimia <3
VastaaPoistaKerro. Kerro nuorisopsykkalla tai sille psykiatrille tai terkkarille, kunhan kerrot. Kun nyt vähänkin sitä epäröit, niin tee se. Ja niillä ei ole mitään oikeutta kertoa sun asioista sun äidille, heillä on vaitiolovelvollisuus. Paitsi, kun olet alaikäinen, niin jos oikeasti olet suunnittelemassa itsemurhaa tai asiat ovat muuten todella huonoon suuntaa menossa, silloin ne ottavat kyllä vanhempiin yhteyttä. Mutta kerro, joohan?
VastaaPoistaMulle on vain ilo kirjoittaa ja kommentoida sulle. Sä olet se ainoa joka on ollut tässä samassa tilanteessa kuin minä. M on itse sanonut mulle ettei voi tietää tarkallee miltä musta tuntuu, koska ei sitä itse ole kokenut. Sinä olet.
Voimia sulle jaksamiseen, kirjoita taas pian <3
Et kyllä pitkään, pitkään aikaan saa mennä pois.
VastaaPoistaKyllä säkin vielä nujerrat masennuksen ja syömishäiriön. Sä pääset vielä kokemaan tän elämän hyvätkin puolet. Mä uskon niin!
Tsemppiä sulle♥