Väsymys painaa itkusta turvonneita silmäluomiani painumaan alas. Uni on tullakseen, muttei kuitenkaan. Niskani ovat jumissa taas kerran huonosti nukutun yön jälkeen, mihin katosi se lapsen uni, tai ne ajat, jolloin nukahdin heti nähtyänikin tyynyn? Koulussa oli vaikea koe, jonka takia olin aamulla syönyt kunnolla, että se varmasti menee hyvin. Ravinto (hyi olkoon vihaan tuota sanaa!) auttaa keskittymiskykyyn.
Minä. Sinä. Me.
1093472672389249878123499 kaloria.
Sade lyö ankarasti mustaksi tummunutta asvalttia, hiekka rapisee kenkieni alla kävellessäni rantaan päin. En voi kyynelilleni mitään, ripsiväri valuu pitkin poskiani eikä se lähde pyyhkimällä pois. Saapuessani rantaan minä istuudun sateesta märälle, kylmälle kivelle ja katson merta, johon aurinko leimaa viimeiset säteensä. Kultainen valo muuttuu silmissäni sumeaksi, ja pyyhin kyyneleitä pois. Ohitse kulkee yksi ainut mummo, joka ihmettelee alakuloisuuttani.
Pehmonalle oli koko ajan luurin toisessa päässä, ja rauhoitteli minua. Miten voin kiittää sinua, olet korvaamaton ihanuus.
aina kannattaa puhua jollekkin. sen olen oppinut elämäni aikana. ja koti on paikka, jossa pitäisi tuntea olevansa turvassa, ei paikka jossa pitää pelätä koska joku huutaa tai haukkuu!
VastaaPoistaja mitä tuohon ravintoon tulee, niin sentään kulutit paljon energiaa kokeen aikana aivotyöskentelyyn!
tsemppiä sinulle~
Ei oo normaalmia, tottele ystävääs ja puhu jollekki :)
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteista, en oikee tiiä mitä pitäis vastata... joten vastaan vaan että oot kyllä semmonen ihana ilmestys että !! Paljon haleja sinne, annat mulle niin paljon voimaa ja saat sun kommenteil aina mut hymyilemään :) kiitos siitä!
VastaaPoistaTsemppii sulle ihanuus (: !