Äiti odottaa minun olevan jo täysin terve, mutta ajatukseni eivät ole koskaan lähteneet minnekään. Joka päivä, ja joka ilta lasken päivän kalorit, mitä tulikaan syötyä ja ahdistun. Itken itseni uniin, jos ylipäätään nukahdan. En syö, syön, ahmin. Koko tämän ajan, kun olen ollut "terve".. Olen vain valehdellut äidille, ja itselleni. Haluaisin sanoa äidille, että minun on paha olla, haluaisin laihtua olemattomiin, ja että minua pelottaa se terveystarkastus ja että en uskalla astua siellä vaa`alle. Mutten voi, se estäisi minua laihduttamasta, vaikka sitä minun ei ehkä kannattaisi tehdä.
Mutta minä en uskalla syödä. Minua pelottaa, että joka ikinen muru jonka suuhuni pistän ja nielaisen muuttuu rasvaksi jo valmiiksi hyllyvään mahaani. Enkä halua lihoa yhtään enempää.
Mutta kuitenkin syön. Ristiriitaista, eikö? Olen taas lihonut puoli kiloa, johtuu kai eilen syömästäni suklaariveistä, jotka matkasivat rasvamössönä reisiini ja pistivät jalkani liimautumaan toisiinsa kiinni vielä enemmän. Miksei minulla jo ole sitä kaunista rakoa?
Tänään olen syönyt desin kaurapuuroa, jota en kyllä jaksanut syödä loppuun asti. Sekin kai johtuu eilen syömästäni määrästä, minulla ei ole enää nälkä. En halua pettyä. Minulla on kuitenkin vielä kaksi viikkoa aikaa, ja saan helposti painon alle kuudenkymmenen, ihan helposti.
Minun täytyy vain uskoa.
Minun täytyy vain uskoa.
Ihana kuulla, sä tsemppaat mua ihan hirveesti kans ! Jostain se energia tulee, toivoisin et pärjäisin viel vähemmäl ruualla... Siis joo 8lk tarkastus, en nyt oo iha varma ku siin lapus on et terveyden hoitaja, mut rinnakkaisluokkalaiset oli ollu tossa lääkärin tarkastukses. joo ni en sit tiiä :D Haleja ja voimia <3
VastaaPoistaPS. en tiiä kysyinks mä jo joskus, mutta ootsä nyt kans 8lk ? Ei tartte vastata jos et haluu, ymmärrän :)