Joskus ihmiset eivät ajattele, mitä he sanovat. Mutta joskus on ehkä hyväkin, että puhuu ohi suunsa.
Viime päivinä minulla on ollut todella turha olo. Kaverit eivät jaksa minua, paitsi ehkä muutama, mutta muiden katseista voinkin jo päätellä mitä he ajattelevat. Kyllä minä voin mennä pois, voin jättää teidät rauhaan jos niin haluatte. Ei minun ole pakko olla teidän kanssa. Itseasiassa, menkää kaikki pois. En jaksa teitä.
Tuntuu niin tyhjältä, en voi edes sanoin kuvailla, kuinka tyhjä olo on, ja miten minua sattuu. En pysty kuvailemaan, olen vain niin väsynyt ja turha. Tiedän, että on ihmisiä jotka välittävät minusta, mutta tunne siitä ettei kukaan ole vierelläni kun putoan, ei ole rohkaiseva. Kunpa ihmiset tajuaisivat katsoa läpi näiden kylmänharmaiden silmien läpi, minun jäänsiniseen rakoilevaan sydämeeni, nähdä kaiken sen mitä kannan sisälläni, tuntea sen viiltävän kivun ja huutaa, oikeasti huutaa se kipu pois minusta ja antaa minun mennä.
En ole pitkään aikaan toivonut näin hartaasti kuolemista. Tyhjyys raastaa minua sisältäpäin, kaunista esittävä hymy nauraa muiden vitseille, silmät katsovat kauas pois tyhjyyteen, sillä ei ole enää mitään. Elämälläni ei ole tarkoitusta. Miksi eläisin, jos ei ole syytä elää? Enkä voisi vain piiloutua sohvan taakse ja olla siellä, piilossa, näkymättömänä. Haluan kuolla.
Opettajien säälivät katseet yrittävät tunkeutua ajatuksiini, ivaileva nauru tietämättömyydelleni, kosketus olkapäälle, hei oletko sä kunnossa. Terveydenhoitajan kauniit kasvot ja se hymy, tietääkö hän? En enää tunne olevani turvassa koulussa. Minua pelottaa mennä kysymään särkylääkettä. Pelottaa mennä ruokalaan syömään, koska en halua muiden huomaavan, että syön. Tai ehkä en halua itseni huomaavan, että pilaan tänäänkin kaiken. Minua pelottaa vastata tunnilla, jos se onkin väärin ja muut nauravat. Niin vaikka pistokokeista tuleekin pelkkiä kymppejä. (Sekin loppuu aikanaan.) Enkä halua kerskailla sillä, olen vain iloinen, että onnistun edes jossain.
Voisivatko muut kuunnella minua edes hetken? Pienenpienen hetken, että voisin sanoa asiani loppuun? Voisiko edes joku? Ei?
Ei kai sitten.
Täältä sä saat aina tukee, muista se. Vaikka ihmiset netissä ei tunnekkaan toisiaan, me tieetään toisistamme aika paljon. mä ite harkitsin vakavasti itsemurhaa, mut päädyin sit siihe ajatukseen että en haluu että maailma voittaa ( sodassa mua vastaan ) haluun näyttää niille et pystyn tähän :) Ootsä muuten miettiny masennuslääkkeitä ? Niistä saattais olla apuu. Yritä jaksaa <3
VastaaPoistaEi sun tartte lähtee vielä mihinkään pitkään aikaan <3! on meitäkin jotka välittää susta jos joskus tuntuu että maailma kaatuu päälle muista se <3
VastaaPoistaOih, kiitos <3 Hmm, onhan se eri juttu että saaks tukee netistä vai sillee livenä. Mäki ajattelen tolleen et esim. lääkkeet saa sen asian tuntumaan liian todelliselta. Yritetään yhdessä jaksaa, vaikka oot mua 10000x pienempi :D
VastaaPoista