Mustesydän viillettynä, rikkinäisenä sisälläni. Sinun pitäisi pyytää anteeksi, mutta minä teen sen puolestasi. En minä voi vaatia sinulta mitään.
Milloinkas me varataan sulle se aika?
Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, nielaisen ja hengitän syvään, älä hajoa älä hajoa. Suljen silmät ja annan itseni rauhoittua, käydä läpi kaikki ne tunteet, jotka tuo pieni lause sai aikaan. Minulla olisi aikaa laihtua vaikka kuinka paljon, ennen sitä päivää, kun minut tuomitaan vaa`alle, terveydenhoitajan huoneessa. Minulla on tahdonvoimaa, ja minä aion olla pieni siihen päivään mennessä. Mikään ei voi estää minua.
Siinä on vain yksi mutta.
Minä joudun takaisin hoitoon ja sitä minä en halua. Jos olen kuihtunut aivan liian kevyeksi, heidän mittataulukolleen, voin olla varma etten tule enää elämään normaalia elämää. Hoitokokoukset, painokontrollit, terapiakäynnit, syömishäiriö-tutkimukset, ravitsemusterapeutit, sairaala. Joutuisin käymään ne kaikki läpi vielä uudelleen ja uudelleen. Mutta minähän lupasin itselleni, minä lupasinlupasinlupasin. Enkä voi pettää lupaustani.
Tänään on viimeinen päivä, kun minä syön normaalisti. Tämän päivän jälkeen elämäni ei ole enää entisellään. Huomenna alkaa se pitkä matka keijuksi, matka aivan liian kevyeksi heidän silmilleen, yllätän kaikki, ja tällä kertaa aion pitää sen. Hoivaan sitä kuin pientä lasta, annan sen vallata särkyneen sieluni, ja kuihduttaa minut kuolemaan saakka.
Ja minä en luovuta.
Kiitän kommentista : ))) Äläkä liian pieneksi kuitenkaan itseäsi kuihduta! Olet rakas pieni jo ihan hyvä tuollaisenaan <3
VastaaPoistaMäkin oon miettiny samaa että miten voi tulla netissä vastaan noin samanalainen ihminen? :o
VastaaPoistaJoo mä voin antaa sulle meseni kun eka saisin ladattua sen mun koneelle kun oon just ostanu uuden ja täs ei ollu sitä niin mun pitäis ladata se mutta ei mitään hajua mistä... Että joo sit mä voin sen antaa kun saan mesen tähän :)
Voi kultaseni, mitä sinä teetkään itsellesi! Älä anna sen saada sua, taistele. Näännyttäminen ei ole oikea tie laihuuteen, ja sä tiedät sen. Sä et halua satuttaa itseäsi, äitiäsi, perhettäsi. Rakkaitasi. Sä et halua katsoa heidän huolesta sekaisin olevia silmiään kun olet heikossa kunnossa. Kerro jollekin, terveydenhoitajalle, jollekin joka voi AUTTAA sua, oikeasti. Sä tiedät että on muitakin vaihtoehtoja kuin anoreksia...
VastaaPoistaAnteeksi, että en ole kommentoinut liian pitkään aikaan. Koulun alettua on ollut vain liikaa kiireitä etten ole ollenkaan edes kerennyt koneella käymään, mutta selailin aiempia kirjoituksiasi ja niistä paistoi sun paha olosi.
Voimia sulle <3