Fly free

Olen pettynyt itseeni, olen niin pettynyt ja epäonnistunut. Petin ystävänikin, en ymmärrä miksi minun pitää olla tällainen. Anna anteeksi. Minua ahdistaa niin paljon, en itsekään ymmärrä mitä minulle on tapahtumassa.. En vain jaksa enää elää. Elämä on vaikeaa ja rankaa, eikä kukaan kuuntele kun yritän viimeisillä hengenvedoillani kuiskata ulos niitä kahta sanaa, joita olen liian pelokas sanomaan ääneen: haluan kuolla. Sisälläni hajanainen sieluni murenee pala palaselta, rohkeus muuttuu epätoivoksi sekunti sekunnilta ja väsymys muuttuu ikuiseksi sydämen lyödessä tahtia musiikille.

Hajoan joka minuutti vain enemmän ollessani elossa. Minua värisyttää ajatus siitä, että olisinkin yhtäkkiä poissa, mutta samalla se tuntuu helpottavalta. Kaikki tämä kipu ja tuska menisi pois. Rikkinäiset siipeni haihtuisivat keijupölynä ilmaan, leijailisi hetken ilmassa kunnes sekin muuttuisi taas pelkäksi harmaaksi, arkipäiväiseksi taivaaksi. Eikä kukaan osaa arvostaa sitä kauneutta, jota on täällä kaikkialla, tämän takia haluaisin elää. Mutta en voi elää maailmassa, jossa joudun toivomaan että asiat olisi paremmin. Vihaan tätä maailmaa, ja vihaan itseäni.

Ja sorrun taas tähän masennuksen kierteeseen..

Kaksi viiltoa.

Anna anteeksi...